torstai 15. marraskuuta 2018

Vuodenajat ne vaan vierähtää

Heips!

Oli todella lämmin syksy mutta nyt se onkin jo takanapäin nopeammin kuin uskoinkaan. Syksyllä tapahtui aika painava ja surullinen juttu mutta siitä lisää kun saan aikaa kirjoittaa sen loppuun huolellisesti ja hyvin, koska kyseessä on postaus johon haluan panostaa paljon enemmän kuin muihin. 
Oikeasti tämä vuosi on ollut ehkä elämäni nopein vuosi. Nopeimman lisäksi myös ehkä kenties rauhallisin. Ei ulkopuolisia kisoja, ei ulkomaanmatkoja, en reissannut kesällä juurikaan edes mökillä kun muutaman kerran. En tapaillut samalla tavalla kavereita kun yleensä.
Vaikka kesällä valittelin miten kisakausi menee ohi suun kun omat polvet elää huoltoaikaa, on pääkuva kesästä silti rentoa talliympäristöä ja mikä parasta, hevosia!
Talleilin ihan hirveästi mutta ratsastus jäi vahvaksi tois-sijalle hevosten maastakäsittelyn kanssa. Voiman kanssa kehityttiin ihan hirveästi maastakäsittelyn parissa ja samaa voisin sanoa Söpöstä.


Syksy on ollut kiireisempää. Koulu on vahva sana mutta se ei ole stressannut juurikaan. Työssäharjoittelen kotona ja hommaa riittää ihan vaikka muille jakaa mutta on se ihanaa jakaa arjet tutussa ympäristössä, rakkaiden hevosten kanssa.
Viime aikoina on tuntunut hieman kuitenkin ehkä jopa vieraalta olla omalla tallilla, johtuen että viimeinen hevonen joka oli jo ennen syntymääni meillä, lähti vihreille niityille ja Jelly ylläpitoon talveksi. Näistä tosiaan lisää myöhemmin.
Kaipailen jo kesää, hieman huolestuttavaa tässä vaiheessa!

Olen myös tekemässä kovaa vauhtia joulukalenteria joten jos on toiveita niin kommentteihin vaan, vielä on luukkuja tyhjinä!
Eipä sen ihmeellisempi postaus tällä kertaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti