maanantai 28. toukokuuta 2018

Kunnossa ollaan, melkein

Heips!

Meistä ei ole hetkeen kuulunut oikein missään. Instagram ja blogi on ollut hiljasella ja pari kyselyäkin olen saannut, että ollaanko kunnossa tai että enhän ole lopettanut.

Olen tosi pahoillani siitä. Syitä on monia enkä niitä erityisemmin aijo avata täällä mutta sen voin sanoa, että osaksi johtuu polvivaivoista ja muusta kiireestä. Voima on kyllä on kunnossa ei hätää, se pieni ihana pirulainen on kyllä yhtä pirteä ja terve kuin ennenkin. Tällä kertaa ongelmat ovat ihan allekirjoittajalla. Polvivaivat ovat olleet sen verran ongelma, että aina en ole voinnut edes kävellä normaalisti ja toinen päivä kivut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Aina en ole pystynyt siis ratsastamaankaan.
Kuitenkin asiaa hoidetaan aluksi ihan fyssarilla, katotaan sitten auttaako vai ei.

Selvä merkki kesän tulosta on ehdottomasti se kun Voimalle täytyy pukea ötökkäloimi. Voimalla ei erityisemmin ole kesäihottuman oireita ollut paitsi semmoista pientä kutinaa joskus. Pyritään pysymään samalla linjalla ja nyt kun noita ötököitä tuntuu erityisesti iltasin olemaan enemmän ja enemmän on myös Voima pitänyt huppua päässä.
Voima ja sen tarhakaveri (meidän hoitohevonen) Jimi

Ollaan tänä keväänä päästy treenaamaan vaan 2 kertaa esteitä kunnolla johtuen polvistani. Nyt eilen oli toinen kerta ja meidän seurana oli Venla Alman kanssa. Hypättiin isoimmillaan 85cm okseri ja Voima oli tosi hyvä siellä kuumuuden keskellä. Vähän kyllä ryntäili sinne tänne mutta kertonee siitä miten se esteistä tykkää ja näyttää olevan kaivannut niitä.
Jos joku ihmettelee etten nouse kamalasti satulasta niin johtunee ihan noista pitkistä jalustimista. Pitää tehdä itse lisää reikiä koska noi oli tosiaan ekalla ja nähtävästi myös venyneet.




Voima oli muuten hypätessä hyvä mutta tuota muuria se vähän kyttäili, ei kuitenkaan juossut ohi kertaakaan. Itsellä on ihan hakusessa taas tämä esteratsastus mutta ehkä pikku hiljaa homma paranee.

Hyppyjen jälkeen käytiin vielä maastossa ja siellähän yhtäkkiä Voima teki oivan u-käännöksen kohti Almaa. Jatkettiin sitten Alman perässä ja "eksyttiin" semmoisen metsäkoneen tekemään työhön eli pieniä risuja/puita oli joka puolella ja koko pohja tuntui olevan niiden peitossa. Siinä vähän matkaa jatkettuamme totesimme, että ehkä on parempi kääntyä kun hevosille tuntui se ramppaaminen olevan aika vaikeaa ja ei haluttu kummankaan kompastuvan sen pahemmin. Siinä kääntyessämme Alma pukitti Voimaa päin mutta ei tosissaan yrittänyt potkasta, uhkaili vaan.

Sen jälkeen pestiin vielä molemmat. Käytiin vielä kuvaamassa Lindaa ja Voimaa mutta teen siitä erillisen postauksen, koska kuvia on niin paljon.

Voiman kanssa muuten ollaan treenattu narulla ja riimulla menemistä. Hyvin on sujunut ja tämän lisäksi myös maastakäsittelyä on tehty tosi, tosi paljon. En tiedä onko se jo liikaa jos heppa juoksee ympyrällä ilman liinaa? Haha. Voimaa ei siis tosiaan tarvitsee liinalla juoksuttaa kun se kuuntelee ääntä ja liikkeitäni.
Voima ja voikukkia 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti