lauantai 31. maaliskuuta 2018

Maaliskuun kirous, melkein selvisin

Heips!
Eilen mentiin tallille ilta kahdeksan aikaan, joten kuvan laatu on myös sen mukainen. Voimalla oli eilinen vapaa, joten se oli vähän energinen jo hakea tarhasta. Olin jo kotona päättänyt, että menen ratsastamaan pellolle ulkohousut jalassa ilman satulaa välittämättä  tipunko vai en. 
Voimassa on se hyväpuoli, että se ei koskaan varsinaisesti sekoa pellolla joten siitä ei ollut vaaraa, että se lähtisin yhtäkkiä livohkaan ja meikä tippuisi ohi noilla housuilla. Ihan tavallisessa ravissa toistelin Aadalle (joka oli kuvaajana), että enhän minä täällä pysy. 
Vielä on sen verran kylmää, että pitää mennä paksuissa vaatteissa. Kylmä maaliskuu tosiaan.

Voima oli kuitenki tarmokas, se ei niin mielellään halunnut aluksi hidastaa ja se koitui meidän ekassa laukassa kohtaloksi. Syy ei ollut ollenkaan Voiman vaan multa alkoi jo ensimmäisen naurun kohdalla tasapaino pettämään, valuin pikku hiljaa sivulle ja siitä sitten kaulalle ja sivulle ja ohi. 


Vähän sattui joo mutta nauratti vaan ihan sikana. Voiman reaktio putoamiseen oli hämmentävä. Se ei korvia höräyttänyt vaan ikäänkuin odotti käskyä selästä. Se ei liikahtanut ja kuunteli vaan taaksepäin. Videon lopussa näkyy hieman kuitenkin kun se tajuaa tilanteen ja alkaa pelkäämään minua. Se ei ole tottunut tosiaan siihen, että sen selästä pudotaan. 

Jatkettiin ihan tavallisesti loppuun. Seuraava laukka kun nostettiin niin Voima vinkui ja pomppasi mutta toimi sitten taas hyvin. Kerran se yritti vetää pään alas ja pomppia köyhästi mutta siinä vaiheessa vedin pohkeet kiinni ja käskin lopettamaan jolloin sitten jatkettiin tyytyväisenä matkaa. 

Olen tehnyt vaikka mitä Voiman kanssa ympäri vuoden. Välillä kaikkea "tyhmääkin" on testattu. Olen mennyt samoilla ulkkareilla ratsastamaan riimulla ja narulla toiselle pellolle jonka pituuden puolesta ollaan treenattu vauhtia. En tippunut, ei käynnyt lähelläkään. Voimalla muistaakseni oli ollut silloinkin edellinen päivä vapaa. 
Mutta. Joka maaliskuu ollaan kerran tiputtu. Meillä on yhteisiä maaliskuuita ollut yhteensä 3 ja kaikilla kerroilla olen tippunut kerran ja muuten en koskaan ole tippunut tämän kaverin selästä. Nyt eilenkin oli enään parituntia maaliskuuta jäljellä, että hilkulla olimme selvitä ja varmasti oltaisiin selvitty jos oltaisiin laitettu satula. Vitsailinkin pellolla Aadalle, että "ensi vuonna sitten uudestaan". Niin tai näin, hauskaa oli silti!




2 kommenttia:

  1. Eikä, aikamoista sattumaa, jos kerta vain maaliskuussa olet tippunut! :D Pääasia kuitenkin, ettei tuossa tippumisessa ainakaan kovin pahasti tainnut käydä ja Voimakin tajusi pysähtyä! :)

    VastaaPoista
  2. Joo ihme tuuria kyllä ! Ja joo, fiksu ruuna :)

    VastaaPoista