perjantai 9. maaliskuuta 2018

Jekkuponin ongelman ratkaisua

Heips!


Minulla oli viime viikolla talliviikko opistolla, joten viikko on ollut aika kiireinen. Iltasin on niin väsynyt Voimaa hoitaessa, että karsii ne -ei niin tärkeät- asiat pois kuten suojien putsaus heti kun niitä on käyttänyt. Ja ei, en laittele likaisia suojia Voiman jalkaan vaan putsaan ne seuraavana päivänä.

Sonja Teerioja otti kivoja kuvia meistä kun treenattiin kentällä







Meillä on ollut nyt jonkun aikaa ongelma. Ongelmana on ollut se, ettei Voima tunnu kuuntelevan puolipidätteitä ollenkaan. Peräänantoa ei ole näkynyt juurikaan jos nyt jotain pieniä hetkiä ei lasketa. Mietiskelin kauan, että onko Voiman suussa jotain vai onko kyse minun istunnasta. Voima söi kuitenkin hyvin ja toimi muuten hyvin ratsastaessa.Kun testasin ratsastaa ilman jalustimia, ei näkynyt mitään tulosta. Se oli myös hyvin loimitettu, joten lihaksien jumeista se ei voinnut myöskään olla. 

Tätä tuli pohdittua oikeasti aika pitkään ja jotain piti tehdä asialle, että saisin sen herkän Voiman takaisin enkä sitä, joka juoksee pää pitkänä maisemia katsellen, takajalat pitkänä selässään ratsastaja joka ei ymmärrä missä mennään. 

Eeppinen laukannosto!
Sitten eräänä päivänä treenattiin kentällä kauniissa säässä. Saatiin taas ihan kivoja pätkiä mutta se ei minulle riittänyt kun tiedän mihin tämä hevonen pystyy. Maisemat ja kuvaaja (Sonja) kiinnosti Voimaa ja tietenkin tämä ruuna unohteli kuunnella niitä apuja kun keskittyi ihailemaan ihan muuta. Täytyy sanoa, että paikaltaan laukannostot oli tosi hyviä, vaikkakin pomppuisia. Voima suorastaan ponnisti laukkaan takajaloillaan eli ihan hukkaan heitetty tunti ei ollut. Laukatessa sitten hoksasin, ettei herran aika, eihän Voima ole saannut aikoihin päästellä!

Seuraavana päivänä mentiikin hankitreeneihin ja päästeltiin. Voima ei ollut ihan terävä ja nopea mitä se osaa olla mutta johtunee myös, että sen tarhaus 13tunnista vaihtui 3-4tuntiin päivässä. Voima tosiaan tykkäsi ja oli samaan aikaan kuuntelevainen ja mikä parasta, seuraavina päivinä se oli tosi hyvä ratsastaa ja meidän pitkään oleva huoleenaihe oli korjattu!

Voimalla oli tässä myös kengitys. Se joutui ensimmäistä kertaa opiston kengityspajalle. Voima oli vähän jännittynyt mutta rauhoittui melko nopeasti, tosin se naru missä se oli kiinni oli jatkuvasti Voiman suussa ja tämä herra nakerteli sitä onnessaan. Kengittäjä oli aikuinen kengittäjä harjoittelija joka suoritti Voimalla kengitysnäytön. Voima oli ihan kiva mitä nyt yritti välillä pehvasta purasta ja heilutella jalkaansa. Voima sai myös kehuja ulkonäöstänsä ja käyttäytymisestä ensikertalaiseksi.

Jee uudet tuliterät popot jalassa mikä voisi mennä pieleen kun heppakin käyttäytyi siellä niin hyvin? Noh. Heti kun päästiin pajasta ulos niin Voima sekosi. Se pomppi ja laukkasi paikallaan kun talutin sitä vitostallille. Sain pidettyä sen kurissa, olihan minulla suitset sille mutta juuri vitostallin kohdalla se teki sen minkä se teki viimeksi keväällä. Luulin sen loppuneen lopullisesti mutta ei. Voima ihan yllättäen pompahtaa suoraan laukkaan ja kun suomenhevonen lähtee tosissaan, se lähtee. Minulla tyhmällä ei ollut hanskoja, joten jouduin päästämään irti ettei kädet mene ihan verelle. Tuo välillä vähän urpo hevonen ei osaa juosta karkuun vitostallin pihalta pidemmälle joten tyynenrauhallisesti kävelin sen perässä kun se juoksenteli. Se pysähtyi tallinoven eteen, johtuen tottumisesta sillä me pysähdytään aina siihen ennen liikutusta ja liikutuksen jälkeen. Sinä se tyhmänä seisoi minuutin jolloin se taas muisti, että on irti ja juoksi haistelemaan oria joka oli tarhassa. Voi luojan kiitos, että opistolla on metallitarhat. Puuaidoista tai sähköaidoista ihan varmana Voima tai ori olisi tullut vielä läpi (Voima änkisi orin kanssa samaan tarhaan omaa hyvyytään). Ja luojan kiitos minulla on niin kiltti ruuna ettei tappelua syntynyt mutta oria kyllä kiinnosti toisella mielellä Voima kamalasti ja pettyi hirmuisesti kun saapastelin paikalle ja vein ruunani pois talliin. Voima sitten korvasi olemalla illan ratsastuksessa paras vähään aikaan! 

Olen aina ollut semmoinen joka etsii ongelman. Mietiskelin miksi Voima teki tuon ja hoksasin, että saman tempun se teki kun eläinlääkäri rokotti kotona sen. Silloin tosin naru katkesi ja Voima livisti minulta kun vein sitä takaisin tarhaan. Kun äitini kengittää sen, se ei ole ikinä tehnyt tuota. Voisikohan syy olla kun kyseessä kuitenkin neitimäinen ruuna, että se jotenkin purkaa jännityksensä uusista ihmisistä jotka sitä käsittelee jotenkin muuten kuin harjaten/ratsastaen. En tiedä, tulevaisuus kertoo varmasti tämänkin eli sitä odottaen! 
Fyysisesti 8-vuotias, henkisesti 3-vuotias


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti