sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.3

                                        Liikenisikö sinulla hetki aikaa keskustella shettiksistä?




Shetlanninponi, tunnettu jekkujen mestari. Tuo poni kokoonsa nähden on vahva ja erityisesti kekseliäs hyvässä kuin pahassa. Niiden ihana pörröinen karva ja nappisilmät vievät mennessään.

Meillä on kaksi shetlanninponia joita en ole kamalasti esitellyt täällä joten nyt on varmasti sen aika.

Osa 1. Linda 


Linda on ollut meillä jo ennen syntymääni ja opetti minulle ratsastuksen alkeet. Se on myös opettanut meidän hevosista eniten minulle "hevosten kieltä" eli toisinsanoen opettanut esim. mitä tarkoittaa kun hevonen luimii tai vaikka hörisee herkkujen perään. Se oli pienenä paras ystäväni ja puuhasin sen kanssa vaikka mitä. Saatoin raahata sitä perässäni katsomaan muiden ratsastustuntia ja opetin sille muutamat temputkin. Se poni käyttäytyi ihan eri tavalla minulle kuin monelle muulle. Halusin aina pienenä Lindalle varsan mutta äiti esitti ettei käy. Nähtävästi jonkun idean siitä saaneena paljon myöhemmin se sanoi, että Linda taitaa saada varsan ja niin se saikin, Belindan.

Nykyään Lindan kanssa käyn välillä kävelylenkillä taluttaen taikka puuhastelen sen kanssa muuten vaan jotain kuten harjaan tai harjoitellaan helppoa agilitya. Tämä poni on aina helppo viedä tarhaan tai hakea tarhasta, koska sen voi päästää irti ja se kuuntelee ääntä. Jos maiskutan, se ravaa, pyydän hidastamaan se hidastaa ja jos se keksii omille teille joskus lähteä niin kävelen vähän sitä päin ja se jo ravaa luokse.
Linda on nuorempana ollut aika no.. pieni poni jonka sielu oli kuin pienen possun. Hopsista, ratsastaja lensi sinne ja tänne. Olen itse tippunut lukuisia kertoja tämän ponin selästä mutta vanhemmiten Lindakin aikuistui ja nykyään (vain pikku taaperot menevät enään sillä) se on oikein varma. Esteillä se nykyään kieltää puomitkin mutta se ei maastossa säiky eikä se ryntää niinkuin nuorempana oli tapana. Nuorempana tosin se oli loisto hyppääjä ja hypättiinkin yhdessä jotain 70cm korkeimmillaan. Muutamat kotikisat voitettiin ja kerran käytiin myös ulkopuolisissa kisoissa kisaamassa 30cm-40cm mutta poni oli niin vannoutunut olla hyppäämättä, että jouduttiin pyytämään lupaa vaihtaa Ostiaan.

Linda on aina ollut vähän hassu. Se syö oikeestaan kaiken mitä eteen laitetaan. Sille tarjottiin banaaninkuoria siinä samalla sanoen, ettei se niitä syö mutta kovasti kerjää ja katsoo kuin olisi omenaa. Lause keskeytyi samantien kun poni veti onnessaan banaaninkuoret ja halusi sen jälkeen lisää. Kaiken lisäksi se on aina tykännyt nuolla ihmisen kättä. Se myös tykkää Haribo-karkeista paljon.



Lindalla on aina ollut hauskalla tavalla outo
 Muistan kun olin pieni ja hain yksin Lindan laitumelta. Linda oli kukkulan päällä ja tuli vastaan. Sen takajalat lipsui ensimmäistä kertaa vaikka oli kesä ja kuivaa. Se hirnahti sellaisen oudon hirnahduksen, lipsahti pyllylleen ja liukui mäen alas kuin liukumäkeä. Sitten se nousi ylös ja tuli portille kuin mitään ei olisi tapahtunut

Muistan kun oltiin ystäväni, Johannan kanssa innokkaita shettisratsastajia nuorempana. Meillä oli silloin vielä Konstan niminen shettis hoidossa jolla Johanna aina meni ja minä menin Lindalla. Tehtiin aina kaikkea monipuolista ja kivaa shettisten kanssa. Hauskin muisto oli kun mentiin kesällä pellolla ilman satulaa ja tiputtiin monta kertaa kun shettikset keksi kaikkea typerää. 
Yksi niistä kymmenistä putoamiskerroista oli kun keskittiin tyhminä ottaa laukkakisa kotiin päin. Pienet hennot pohkeet ja mentiin jo valon nopeutta. Ponit otti kilpaa ja me ei saatu niitä millään hidastamaan ja tasapainoteltiin henkemme edestä nauraen. Ponit teki saman liikkeen yhtä aikaa, eli pukki ja sellaista keulimista/pomppimista laukassa. Lennettiin kuperkeikalla Johannan kanssa vierekkäin ja katottiin kun shettikset juoksee täysiä tallipihaan. Sattuihan se mutta ei voitu pidättää naurua! 


Kavioliitto jo vuodesta 2001
Muistan kun kisasin kotikisoissa puomiluokan. Silloin Lindalla kisasi minä ja yksi toinen ratsastaja. Toinen ratsastaja kisasi ensin ja Linda oli pahalla päällä. Verkassa pukitteli sellaista show:ta tälle ettei huhhuh. Kun oli minun vuoroni, se pukittelu loppui kuin seinään. Se vähän teki sellaista karuselliä eli pyöri peruuttaen ympyrää nopeasti (joo kuulostaa oudolta mutta tämä poni on aina osannut tälläistä erikoista). Kun puomiluokka alkoi, Linda päätti tiputtaa tämän toisen ratsastajan ensimmäisellä esteellä. Se veti vauhdissa liinat kiinni ja muistaakseni veti jotain pukkiakin perään. Minun vuorollani se veti radan todella upeasti ja sijoituttiin. En muista olinko 1-2 vai 3.sijalla.
 Ihmettelin tätä Lindan asennetta pitkään ja ainoa järkevä selitys jonka olen keksinyt on, että se halusi selkäänsä ihmisen jonka se tunsi kunnolla.



4 kommenttia:

  1. Ihana poni siulla ♥
    Mutta tuossa viimisessä tarinassa, oletko ajatellut, että poni saattoi vain väsyä edellisen ratsastajan kanssa riehumisesta?
    Ja onko ponilla vammoja (hankkari yms), onko vanha vai ei sovi kuin kävelyyn? Kun sanoit, ettei enää tee kun pikkusten tunteja. Onnea jatkoon, ihana että pidät ponin vaikka olet liian iso, tiedän niitäkin ketkä vaan vaihtaa isompaan. Kiva, että pidit shetusi silti, kaikesta huolimatta!

    -Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sitä ei tiedä koskaan, voi vaikka ollakkin noin!
      Ei ole vammoja, poni on syntynyt 1991 joten on vanha eikä siksi tee enään kuin pikkulapsille rentoja tunteja joskus. Kuitenkin on terve niin emme näe syytä lopettaa. Ja joo, ei tästä ponista voi luopua isomman takia, katuisin sitä koko loppu elämän :D

      Poista
  2. Ihanaa kun teit postauksen Lindasta, toisinaan ikävä niitä aikoja kun sitä hoisin vaikka en osannut sillä oikeen ratsastaa :'D
    Tee tämmönen Jellystäki tai sit varustepostaus (:

    VastaaPoista