lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.8

                                                 Blogin "kulissien takana"


Yleensä sovitaan Emman kanssa, että mennään yhtä aikaa ratsastamaan (tai Emma tulee vain tallille seuraksi/hoitamaan Sipeä). Ollaan usein aina ennen tallille menoa sovittu, että kuvataanko ja kenen kamera otetaan tällä kertaa. Siinä sovitaan samalla, että otetaanko ratsastuskuvia, yhteiskuvia vai molempia ja millä tyylillä sekä mitkä putket otetaan mukaan. Suunnitellaan yhdessä ja tallilla aletaan toteuttamaan suunnitelmaa. Jos Emma ei pääse tallille niin yleensää kysyn jonkun toisen. Yleensä se toinen on Aada, joka ei juurikaan enään ratsasta mutta tykkää hoitaa hevosia.

Jos otamme Emman kanssa yhtäreitä mutta aijotaan myös ratsastaa, otetaan me yleensä ensin ne yhteiskuvat. Hevoset eivät näytä hikisiltä ja ratsastajilla on vielä intoa ja mikä tärkeintä, ei ole niin suuri vaara pimeydestä esim. syksyllä.
Moni ottaa molemmat hevoset yhtä aikaa kuvauspaikalle mikä on nopeampaa kuin viedä kuvattu hevonen pois ja tuoda toinen tilalle mutta meillä se ei toimi. Voima ei pysty vain seisomaan ja odottamaan vaan se änkee aina hamuamaan kameraa tai keksii jotain muuta mikä vie kuvaajan (tässä tapauksessa minun) huomion. Tääkin ollaan kantapään kautta opittu ja nykyään aina suosiolla käydään vaan vaihtamassa hevoset.

Kuvia otetaan yleensä paljon. Meidän ennätys oli kai joskus joku 3000 kuvaa päivän aikana. Sieltä säästöön pääsee kultakimpaleet, hauskat kuvat, sekä sellaiset "ihan okei"-kuvat. Some näyttää aina parhaat puolet mutta todellisuudessa koneelta löytyy myös semmoisia mitä en ole julkaissut mutta ne saavat silti hymyilemään tavalla tai toisella. Laittelen tähän muutaman.



Kun lähdetään tallilta ja pääsen kotiin alkaa turhien kuvien poisto, koneelle latailu ja välillä muokkaus. En juurikaan ole blogin kuvia muokannut mutta jos käyn "harrastamassa" kuvaamista (toisinsanoen kuvauskeikat) niin ne muokkaan. Yleensä alan heti väsäämään postausta ja julkaisen sen.


torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.7

                                                                    Kehityskuvia



Hyppy

Kevät 2016



Talvi 2017

Laukka


Helmikuu 2016
Kesä 2017


Ravi


Kevät 2016



Kesä 2017


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.6

                                            Hyvää itsenäisyyspäivää sekä nuori Suomi 100v!

Valitettavasti minulla ei ole oikeita lippukuvia joten päätin olla luova ja tuoda tunnelmaa, Suomen tyylillä! Itse tykkäsin kovasti tehdä näitä!








Joulukalenteri luukku.5

                                                      Maastakäsittelyvinkkejä




Maastakäsittely voi olla muutakin kuin taluttamista ja pysähtymistä. Harva loppujen lopuksi edes tietää kuinka laajasti on erinlaisia "liikkeitä", joita tarvitaan paljon arjessa sekä hyvään yhteistyöhön. Maastakäsittely on paras vaihtoehto ymmärtää tärkeitä liikkeitä hevosen kanssa. 
Tiesitkö, että Yhdysvalloissa erityisesti hevoskuiskaajilla on tärkeää, että hevonen peruttaa kuin ihminenkin? Samalla tavalla kuin pysähtyy tai kävelee vierellä. 
Kesällä tein videon jossa ns esittelin muutamia liikkeitä ja ajttelin soveltaa sen tähän. 


Maastakäsittely auttaa ymmärtämään yhteistä kieltä sekä on muutenkin hauskaa vaihtelua. Minulla itsellä on tapana aina juoksuttaa Voima ennen maastaksittelyä, koska se ei muuten jaksa keskittyä ollenkaan olennaiseen. 
Maastakäsittely parantaa myös luottamusta jos vain laittaa sellaisia tehtäviä. Olen monesti laittanut Voimalle esimerkiksi pressun selkään. Ennen Voima oli todella jännittynyt mutta nykyään paljon varmempi, vaikkakin vielä löytyy pientä epävarmuutta tilanteesta. 

Maastakäsittely on meillä auttanut paljon. Voima kuuntelee paljon paremmin esimerkiksi niin, ettei jatka kävelemistä jos minä pysähdyn. Myös narunpäässä vetäminen on todellakin muuttunut jos jokin. Se osaa kuunnella ja näin ollen se ei ole karannut minulta myöskään kun olen taluttanut sitä. Eli selvästi näkyy positiivisia merkkejä. 

Voiman ekoja päiviä meillä

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.4

                                                Liikenisikö sinulla hetki aikaa keskustella shettiksistä?




Shetlanninponi, tunnettu jekkujen mestari. Tuo poni kokoonsa nähden on vahva ja erityisesti kekseliäs hyvässä kuin pahassa. Niiden ihana pörröinen karva ja nappisilmät vievät mennessään.

Meillä on kaksi shetlanninponia joita en ole kamalasti esitellyt täällä joten nyt on varmasti sen aika.

Osa 2. Belinda

Belinda on vähän vieraampi poni minulle kuin Linda. Belinda syntyi meillä ja vietin todella paljon aikaa Belindan kanssa sen varsa-ajan. Sen kanssa tuli temmeltyä ja laitumella Linda vain katsoi metsän juurelta kuin vahtiakseen kahta leikkivää lasta. Belinda juoksi perässäni ja minä juoksin karkuun. Se ei ikinä hypännyt päälle tai vastaavaa vaan yksinkertaisesti tykkäsi vaan laukata perässä ja pysähtyä viereeni kun minä pysähdyin.

Muistan vieläkin kun Belinda lähti traileriin, sen uuteen kotiin ja vetelin äitiä hihasta sanoen, että "ei myydä sitä jooko". Siitä lähtien olen vaan toivonut edes näkeväni sen taas. Tänä kesänä melkein mahdoton, kuin ihmeen kautta kävikin näin, että saatiin poni takaisin. Olen itse sitten juoksuttanut, harjoitellut agilitya ja käynnyt taluttaen tämän kanssa lenkeillä. Kaverit ovat sitten ratsastaneet ja ajaneet.

Belinda tykkää vauhdista kun sillä ajetaan mutta on silti hallinnassa ja todella toimiva ja kuuntelevainen. Ratsastaessa se on saattanut välillä keksiä omiaan mutta sekin johtuu enemmän kokemattomuudesta, sillä kun ei ole ratsastettu ymmärtääkseni yhtä paljoa kuin ajettu. Belinda on yleensä melko yhteistyöhaluinen mutta niinkuin jo mainitsinkin, se osaa keksiä omia juttujaan myös.
Belinda keksii omia juttuja. Päätti kuvassa ihan väkisin mennä naapurin pellolle. Ikinä en ole joutunut shettistä vetämään niin lujaa pois päin kuin tässä hetkessä. 

Muilla omistajilla Belindalla on kilpailtu raveja ja on kerran jopa voittanutkin. Näyttelyissä se on kuulemma pärjännyt tosi hyvin ja sitä aijon todellakin testata ensi kesänä, että miten me pärjätään. Belinda on taluttaessa todella hyvä ja pysähtyy aina ilman mitään pidätystä narun varresta.
Belindan hyviä puolia on myös sen varmuus. Se ei ole ikinä säikähtänyt meillä mitään, ei edes tuulessa lentävää tyhjää purupussia joka eräässä myrkyisessä illassa lensi ohi. Tätä jos jotain voi sanoa pomminvarmaksi.

 Niin tylsältä kuin kuulostaakin niin meillä ei kamalasti mieleenjääviä muistoja vielä jotka olisivat ylitse muiden. Yksi kyllä löytyy ja se oli kesällä kun käytiin uittamassa järvessä. Linda vähän aristeli mutta Belinda se vain saapasteli ja alkoi kuopimaan vettä ja sen jälkeen lähti innokkaasti uimaan.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.3

                                        Liikenisikö sinulla hetki aikaa keskustella shettiksistä?




Shetlanninponi, tunnettu jekkujen mestari. Tuo poni kokoonsa nähden on vahva ja erityisesti kekseliäs hyvässä kuin pahassa. Niiden ihana pörröinen karva ja nappisilmät vievät mennessään.

Meillä on kaksi shetlanninponia joita en ole kamalasti esitellyt täällä joten nyt on varmasti sen aika.

Osa 1. Linda 


Linda on ollut meillä jo ennen syntymääni ja opetti minulle ratsastuksen alkeet. Se on myös opettanut meidän hevosista eniten minulle "hevosten kieltä" eli toisinsanoen opettanut esim. mitä tarkoittaa kun hevonen luimii tai vaikka hörisee herkkujen perään. Se oli pienenä paras ystäväni ja puuhasin sen kanssa vaikka mitä. Saatoin raahata sitä perässäni katsomaan muiden ratsastustuntia ja opetin sille muutamat temputkin. Se poni käyttäytyi ihan eri tavalla minulle kuin monelle muulle. Halusin aina pienenä Lindalle varsan mutta äiti esitti ettei käy. Nähtävästi jonkun idean siitä saaneena paljon myöhemmin se sanoi, että Linda taitaa saada varsan ja niin se saikin, Belindan.

Nykyään Lindan kanssa käyn välillä kävelylenkillä taluttaen taikka puuhastelen sen kanssa muuten vaan jotain kuten harjaan tai harjoitellaan helppoa agilitya. Tämä poni on aina helppo viedä tarhaan tai hakea tarhasta, koska sen voi päästää irti ja se kuuntelee ääntä. Jos maiskutan, se ravaa, pyydän hidastamaan se hidastaa ja jos se keksii omille teille joskus lähteä niin kävelen vähän sitä päin ja se jo ravaa luokse.
Linda on nuorempana ollut aika no.. pieni poni jonka sielu oli kuin pienen possun. Hopsista, ratsastaja lensi sinne ja tänne. Olen itse tippunut lukuisia kertoja tämän ponin selästä mutta vanhemmiten Lindakin aikuistui ja nykyään (vain pikku taaperot menevät enään sillä) se on oikein varma. Esteillä se nykyään kieltää puomitkin mutta se ei maastossa säiky eikä se ryntää niinkuin nuorempana oli tapana. Nuorempana tosin se oli loisto hyppääjä ja hypättiinkin yhdessä jotain 70cm korkeimmillaan. Muutamat kotikisat voitettiin ja kerran käytiin myös ulkopuolisissa kisoissa kisaamassa 30cm-40cm mutta poni oli niin vannoutunut olla hyppäämättä, että jouduttiin pyytämään lupaa vaihtaa Ostiaan.

Linda on aina ollut vähän hassu. Se syö oikeestaan kaiken mitä eteen laitetaan. Sille tarjottiin banaaninkuoria siinä samalla sanoen, ettei se niitä syö mutta kovasti kerjää ja katsoo kuin olisi omenaa. Lause keskeytyi samantien kun poni veti onnessaan banaaninkuoret ja halusi sen jälkeen lisää. Kaiken lisäksi se on aina tykännyt nuolla ihmisen kättä. Se myös tykkää Haribo-karkeista paljon.



Lindalla on aina ollut hauskalla tavalla outo
 Muistan kun olin pieni ja hain yksin Lindan laitumelta. Linda oli kukkulan päällä ja tuli vastaan. Sen takajalat lipsui ensimmäistä kertaa vaikka oli kesä ja kuivaa. Se hirnahti sellaisen oudon hirnahduksen, lipsahti pyllylleen ja liukui mäen alas kuin liukumäkeä. Sitten se nousi ylös ja tuli portille kuin mitään ei olisi tapahtunut

Muistan kun oltiin ystäväni, Johannan kanssa innokkaita shettisratsastajia nuorempana. Meillä oli silloin vielä Konstan niminen shettis hoidossa jolla Johanna aina meni ja minä menin Lindalla. Tehtiin aina kaikkea monipuolista ja kivaa shettisten kanssa. Hauskin muisto oli kun mentiin kesällä pellolla ilman satulaa ja tiputtiin monta kertaa kun shettikset keksi kaikkea typerää. 
Yksi niistä kymmenistä putoamiskerroista oli kun keskittiin tyhminä ottaa laukkakisa kotiin päin. Pienet hennot pohkeet ja mentiin jo valon nopeutta. Ponit otti kilpaa ja me ei saatu niitä millään hidastamaan ja tasapainoteltiin henkemme edestä nauraen. Ponit teki saman liikkeen yhtä aikaa, eli pukki ja sellaista keulimista/pomppimista laukassa. Lennettiin kuperkeikalla Johannan kanssa vierekkäin ja katottiin kun shettikset juoksee täysiä tallipihaan. Sattuihan se mutta ei voitu pidättää naurua! 


Kavioliitto jo vuodesta 2001
Muistan kun kisasin kotikisoissa puomiluokan. Silloin Lindalla kisasi minä ja yksi toinen ratsastaja. Toinen ratsastaja kisasi ensin ja Linda oli pahalla päällä. Verkassa pukitteli sellaista show:ta tälle ettei huhhuh. Kun oli minun vuoroni, se pukittelu loppui kuin seinään. Se vähän teki sellaista karuselliä eli pyöri peruuttaen ympyrää nopeasti (joo kuulostaa oudolta mutta tämä poni on aina osannut tälläistä erikoista). Kun puomiluokka alkoi, Linda päätti tiputtaa tämän toisen ratsastajan ensimmäisellä esteellä. Se veti vauhdissa liinat kiinni ja muistaakseni veti jotain pukkiakin perään. Minun vuorollani se veti radan todella upeasti ja sijoituttiin. En muista olinko 1-2 vai 3.sijalla.
 Ihmettelin tätä Lindan asennetta pitkään ja ainoa järkevä selitys jonka olen keksinyt on, että se halusi selkäänsä ihmisen jonka se tunsi kunnolla.



perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.2

                                                           Voima vastaa! (kysymykset Villivarsoista)



Parhaimmillani olen... Keräämään huomiota

Pidän eniten... Hyppäämisestä sekä siitä kun saan rapsutuksia

Inhoan... Kun joku vieras ihminen yrittää nousta/laskeutua selästäni

Olen... maailman pirtein suomenpienhevonen!

Jekkuilen... Pukittamalla laukanvaihdoissa sekä nätisti näykkimällä ihmistä hihasta

Heti herättyäni... Kierin ja sotken karsinaa kunnes saan aamuväkkärini

Hulluin seikkailuni oli... Kun karkasin omistajaltani autotiellä ja yllytin Murun trailerista ulos ja juostiin kotipihalle ja rikottiin aitoja samalla

Parhaat kaverini ovat... Kaikki ovat minulle parhaita kavereita, mutta ihan paras taitaa olla ikuinen ihastukseni, Sipe. Harmi kun ystävyys on yksipuolista

Haluaisin tavata... Läheisiä sukulaisiani kuten äiti ja isä


Mä ja Sipe


Joulukalenteri luukku.1

                                             Epäonnistumisia ja hauskoja kuvia!

Aloitetaan joulukalenteri! Suuret pahoittelut, ettei marraskuussa tullut yhtään postausta.


"Juu ei!"

Me ei hypätä edes estettä






Emma pääsi maistamaan vaihteeksi pellon pohjaa




Kiitos Voima kun päätit pysähtyä juuri tässä


Kaikissa kuvissa en esiinny minä

Jotkut kuvat (c)Essi Repo, Maria Lamminen, Aada Nurmi