sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuulumiset tarhakuvien muodossa

Heips!


Ihan outoa etten ole aikoihin postannut. Vaikka mitä olen kirjoittanut mutta aina on jotain tullut päälle/jäännyt kesken. Jotta ette luule, että me oltaisiin kadottu mysteerisesti niin täytyypä jotain kuulumista tänne kertoa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään erikoisempaa. Voima on ollut tavalliseen tapaan terve mutta viime aikoina taas vähän epävarma ratsastaa. Tarkoitan sitä, että se saattaa pelätä asioita mitä se ei ole ennen pelännyt. Sillä on ennenkin tälläisiä kausia ollut mutta vähän jännittää kun ensi viikolla olisi kilpailut. Ajattelin kisata valitettavasti vain 60cm mutta meillä on ollut niin pitkä kisatauko ja Voiman asenne vaikuttaa minuunkin todella paljon. Haluan saada kisoista taas sen hauskan jutun en sitä, että hevonen kieltelee turhaan kun se on niin jännittynyt/epävarma. 
Tässä näkyy se miksi Voiman harja ei koskaan syksyisin/keväisin ole suora. Loimi taittaa sen

Voima on ollut aika kevyellä käytöllä suurimmaksi osaksi vain sääiden takia. On satanut vettä ja kenttä on sen takia ollut vetinen. Nyt tuli jo luntakin mutta sitä olenkin odottanut. Rakastan talvea kun silloin ei tarvitse ratsastaa niin tavoitteellisesti vaan hevosta voi helposti treenata hangessa. Hanki on myös pehmeä paikka pudota ja muutenkin täydellistä kauneutta tämän ankean ruskeuden keskelle.

Voimalle ostin testiin kuonokopan, kyllä luitte oikein. Oikeasti nämä kuonokopat on tarkoitettu hiekansyöjille mutta Voima osaa vaan olla kengittäessä niin ärsyttävä. Se oikeasti ei vaan osaa seistä paikallaan vaan sen pitää aina tehdä jotain. Yleensä se tykkää hiplata kengittäjän takamusta ja voisi ihan vapaasti purrakkin ja sen jälkeen esittää sen "se oli vahinko!"-ilmettä. Sillä se saa nimittäin aina anteeksi. 


Voiman sotkuriimu. Tämän riimun se saa pitää aina keväisin ja syksyllä. 


Näin vielä syksyyn. Ihmettelen sitä miten aina valkoiset hepat tykkäävät sotkea itsensä mutaan. Meillä ei ole kukaan tänä syksynä mudassa piehtaroinut paitsi se valkoinen, Jessi! Ehkäpä se ei tykkää olla valkoinen ja yrittää esittää ruskeaa, tai sitten se haluaa vain pilailla meidän kustanuksella (epäilen vahvasti jälkimmäistä)
























perjantai 6. lokakuuta 2017

Syksyiset rakennekuvat

Heips!

Pakko mainita, että latasin kuvat niin kiirellä, että otin aluksi kamerasta akun enkä muistikorttia. Kun samaan aikaan huomasin istumaan mennessäni, että "ei perhana täähä on akku" niin rojahdin elämäni ensimmäisen kerran tuolin ohi suoraan lattialle. Istuin siellä sitten akku kädessä voivotellen kun selkään sattui #bloggaaminenottaakovillefyysisesti

Mulla alkoi syysloma ja sen jälkeen suoraan alkaakin 2kk työssäoppiminen, jonka yllätys yllätys suoritan kotona. Voima sitten palasi kotiin kanssani ja vuoden vaihteessa palaa takaisin Ypäjälle. Voima sai uuden tarhakaverin, piensuokki Jimin ja ovat hyvin tulleet toimeen.

Tänään päätettiin ottaa uusia rakennekuvia, koska ei olla meillä koskaan yritetty aikuisten oikeasti ottaa niitä. Eipä tänääkään kovin paljoa yritetty mutta panostettiin sentään nahkariimuun ja ketjunaruun.
Voima ei malttanut ollenkaan seistä, vaan se yritti joko väkisin syödä tai kävellä hiplaamaan takkia. Kuvissa huomattiin, että maa ei ollut tasan mutta onneksi ero ei ole kamalan suuri.





Yritin itse ottaa Voimasta pääkuvia ja Emma napsasi meistä myös parit yhtärit. Olen taas niin laiskalla tuulella, että muokkasin vain kaksi ekaa kuvaa. 



Emmalla meni pelleilyksi kaikki kuvat Voiman kanssa mutta näitä on hauska katsella ja muistella vaikka ensi syksynä



Lopuksi ei pystynyt itsekkään enään totisena poseeramaan




Tukka hyvin, kaikki hyvin