keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kun ratsastaja kärsii anemiaa

Heips!


Haluaisin kertoa vähän vakavammasta aiheesta, sillä haluaisin kovasti avautua tästä. Eilen illalla tuli tosiaan äidin kanssa keskusteltua ja selvisi vaikka mitä kun puhuttiin asiat läpi.Haluaisin vähän vinkata asiasta, sillä kuulemma jopa kolmasosa ihmisistä kärsii jonkinlaisesta anemiasta. Kopioin tekstin wikipediasta- Anemia, vähäverisyys eli verenvähyys toisin sanoen raudan puute (raudanpuuteanemia).

Kaikki lähti siitä kun talvi-alkukeväänä vähensin lihansyöntiä reippaasti. Minulla ei itseasiassa ole syytä siihen. Lihaa en ikinä ole liikaa syönnyt mutta ehkä vähän omatunto kolkutti vaikka en lihatuotantoa vastaan olekkaan. Söin lihaa koulussa vähän (aina ei ollut edes lihaa tarjolla vaan esim puuroa) ja viikonloppuisin kotona en ollenkaan. Silloin olin tosi motivoitunut ja ratsastin itse aika kovia treenejä Voiman ja omasta puolesta. Saatettiin juosta maastoesteitä pellolla ja Voima oli vielä kova juoksemaan taikka muuten vaan kovia hankitreenejä. Se oli hyvää treeniä molemmille ja molemmat jaksettiin tosi paljon ja rakastettiin kovaa työtä.

Keväästä en paljoa muista. Treeni vähän hiipui mutta syy oli muusta. Tuli kurakelit ja maa oli todella mutaista lukuunottamatta vetistä kenttää, yök! Silloin sain kuulla saarnauksia erityisesti isältä "lihan korvikkeista"(isäni on perehtynyt jonkin verran ihmisten tarpeisiin mm suola, rasva, rauta jne). Korvikkeista kuulin mm eräältä vegaani-ystävältä ja pidin aina näitä juttuja "pupunruokaa syövien ja fitness-hemmojen pölpötyksenä". En minä mitään korvikkeita tarvitse mutta en kyllä myöskään tiennyt ollenkaan mitä vitaamiineja jne rautaa tulee mistäkin ruuasta. Söin yksinkertaisesti sitä mitä teki mieli ja mitä oli mm koulussa tarjolla. Huomioikaa myös, että olen todella nirso. Jos kotona joku ruoka ei kelpaa, en syö. Tyydyn sitten vaaleeseen leipään suurinpiirtein.
Keväällä puutoksesta ei paljoa ollut oireita. Ehkä vähän väsytti tavallista enemmän mutta koulukin oli erityisesti viime metreillä aika rankkaa ja vielä heppakin niin masentavassa ympäristössä pitäisi liikuttaa kun oli tosiaan vetistä ja ruskeaa.
Ruskeaa joka puolella
Alkukesällä kaikki ongelmat alkoivatkin. Asiaan en perehtynyt sen kummemmin mutta mitä nyt muistan niin koulun käytävillä saatoin suoraan kävellessä horjahtaa suoraa seinään. Näin kävi kaksi kertaa ainakin. Viimeinen horjuminen siellä tapahtui todistustenjako päivänä (ei sentään todistustenjaossa) kun kävelin suoraan ja horjahdin seinää vasten, onneksi jonkun reppu oli laitettu naulakkoon enkä horjahtanut suoraan seinään. Sain kuulla takaa, että horjahdin kuin olisin humalassa. Silloin erityisesti alkoi ahdistaa, että jotain on nyt vialla. Kouluaikoina myös toiseksi viimeisellä liikuntatunnilla piti juosta yksi matka. Minulla on aika kestävä kunto mutta tällöin aloitin juoksemaan rennosti ja 20m kohdalla suunnilleen alkoi hengästyttämään todella paljon. Sain keskellä matkaa elämäni ensimmäisen hengenahdistuksen ja pelkäsin astmaa. Onneksi hengenahdistuksia ei ole tuon jälkeen tullut mutta hengähdyksiä sitä useammin.
Koko kesä on ollut toisella tavalla aika tuskaa. On huimannut lähestulkoon koko aika. Alku kesälomasta tähän päivään asti on joko huimannut enemmän tai vähemmän. Ensiksi luulin sen olevan vaan joku esimerkiksi flunssan oire mutta kun flunssaa ei näkynytkään niin voikin jo alkaa miettiä seuraavaa. Jos olen nopeasti noussut sohvalta tai sängystä, silmäni sumenevat kokonaan hetkeksi ja pää heiluu tasapainoa etsien.
Joskus laitoin tänne miten muutama valmennus on mennyt omalta osalta huonosti. Ei varmaan tarvitse selittää syytä. On ollut hitaammat refleksit ja asiat menee korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kesäkuussa pääosin oli siis huimausta ja lievää "hajamielisyyttä".


 Heinäkuu on ollut aika samanlaista kuin kesäkuu mutta muutamalla oireella lisää. Väsymys on ollut aika suurta. Nyt mopokortinkin saadessa pelkkä ajaminen tallille on saannut melkein päiväunille. Kaikki väsyttää ja voisin nukkua koko päivän. Olen aina ollut aamuvirkku mutta tänäänkin nukuin puol 11 aamuun (menin aikaisin nukkumaan) ja minut vähän niinkuin pakotettiin heräämään. Heinäkuussa on tullut myös vähän muistiongelmia. Asiat ei jää mieleen yhtä hyvin kuin ennen, johtuu varmasti osaksi väsymyksestä. Tällöin vasta rupesin avautumaan asiasta perheelle. Kaikki olivat tietoisia siitä, etten juurikaan syönnyt lihaa taikka korvannut sitä millään. Heinäkuussa söin vähemmän kuumuuden takia ja jotain jäätelöä tuli popsittua jos jotain. Korvissa alkoi myös suhista useammin. Homma alkoi vähän lähteä jo käsistä jolloin loppukuusta minut pistettiinkin nokkoslettu-kuurille. Nokkosessa on paljon rautaa. Söin nokkoslettuja pari päivää ennenkuin taas kaikki kiireet kohtasivat molemmilla, äidillä ja myös minulla. Kuuri jäi lyhyeen mutta ne muutamat päivät muutaman kuuripäivän jälkeen vähensivät huimausta ja olin selvästi pirteämpi. Mutta pari päivää ei todellakaan riitä vaan kuuri kestää noin 3kk-6kk.

Viimeinen pisara tapahtui eilen illalla, elokuussa. Olin nukkunut vanhempieni sängyssä (minulla tapa koska kissa nukkuu siellä useimmiten ja välillä puhutaan vaan asioita läpi äidin kanssa (isä menee vasta  yöllä nukkumaan ja sitä ei heppa asiat muutenkaan yleensä paljoa kiinnosta). Yhdessä vaiheessa sitten lähdin kävelemään omaan sänkyyn yöllä. Ei ole muistikuvia tästä (yleensä on) mutta ainoa mitä muistan on, että pitää laittaa lakanat kuntoon ennen kuin menen nukkumaan (valutan aina öisin lakanan pois paikaltaan). Minulla oli puhelin kädessä kun huoneeseeni tulin. Menin varmasti tavallisesti istumaan sängyn reunalle ja töks. Herään noin 5min-15min myöhemmin ihmetellen, etten muistanut mitään ja ylipäätänsä miksi makasin. Olin tosi oudossa asennossa. Selälteen ja kädet levällään. Menin istumaan ja silloin vasta pää selvisi kunnolla ja tuntui kun olisin nukahtanut istualteen. Puhelin oli lentänyt sängyn reunalle. Ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli "miksi en ole laittanut lakanaa oikein". Laittelin sitten sängyn kuntoon ja nukuin yön ja myöhään aamuun. En tajua mikä homma oli ja tänään keskustellessa äidin kanssa hän vain tokaisi "taisit pyörtyä". Niin todellakin taisin. En ole ikinä pyörtynyt ennen mutta homma alkaa lähteä käsistä. Hankimme nyt rautatabletit apteekista ja napostelen niitä pitkän aikaa.

Se miten homma on vaikuttanut yleisesti ratsastukseen on juurikin se, että valmennuksissa asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ei vaan jaksa yrittää niin kovaa. Yleisesti väsyttää ja en ole jaksanut vähään aikaan ratsastaa kunnon koulua, koska asioista saa välillä vääntää Voiman kanssa. Sama koskee myös ihmissuhteita, ei ole jaksanut selittää asioita tarkemmin ja on ollut vähän äkäisellä tuulella. Nukkuisin varmaan päivät pitkät jos ei hevosharrastusta olisi. Velvollisuudet on ja rakastan hevosten kanssa puuhailua joten sitä pystyy tekemään myös väsyneenä!
Kesäkuun kisoissa väsytti kamalasti, mutta erityisesti silloin oli pakko yrittää pysyä terässä!

Vähän kaikki tekemiset kärsii. Muut harrastukset esimerkiksi valokuvaus ja kuvanmuokkaus on ollut tauolla heinäkuussa. Tänään yritin muokata kuvia mutta sain aikaiseksi yhden muokattua, jippii.. Syy on onneksi kokonaan selvillä ja odottelen pian pirteempiä päiviä! Jos jollakin on samanlaisia oireita niin ne kannattaa ottaa esille ja ps. korvikkeet ei taidakkaan olla turhia, haha! Meikä lähtee mitäs muuta kuin nukkumaan.

-Sofi








15 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus, joka sai miettimään itseäänkin���� Aika monet oireet vastaavat minun kokemia juttuja, joten voisin itsekin aloittaa syömään rautatabletteja�� Varmastikin tämä koskee aika monia nuoria, sillä kasvisruokavalio yms. on nyt "in", joten osuit hyvään saumaan postauksellasi.

    www.tuhattasataa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Rautatabletit on yleisiä mutta niitä ei yleensä tarvitse jos löytää vain terveellisen ja monipuolisen ruokavalion. Ja sepä se!

      Poista
  2. Joo korvikkeet ei oo todellakaan turhia... onneksi itse olin heti fiksu, ja aloin syömään semivegetaristina koulun kasvisruokaa jossa oli paljon terveellisiä korvikkeita, ja kotona äiti teki esimerkiksi papuja, herneitä ja bambua - ja nuo kaikki palkokasvit on hyviä korvikkeita ja maistuu hyvältä, suosittelen!
    Toivottavasti pärjäilet kohta jo paremmin Sombelo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia komentista! Mun muutos meni sormia napsauttamalla enkä silloin ajatellut vaikutuksia sen enempää. Varmasti myös elimistö ei tykännyt niin nopeasta heittelystä.
      Ja enköhän!

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus.
    Mulla kanssa on ollut anemia ja olen kasvispainotteisesti syönyt. Anemia oli tullut hitaasti 14-vuoden alkuvuodesta ja keväällä kunto heikkeni ja oli väsymystä tosi paljon. Pistin nämä koulun piikkiin ja lopetin ratsastuksen. Sillä oli ensimmäinen vuosi Hämeenlinnassa. Ja kaikki matustamiset joihin ei ollut tottunut. Kaikki selvisi mulle toukokuussa, (muistaakseni) viimeisellä tyyharjoitteluviikolla. Olin juuri syönyt ja vienyt astiat keittiöön tiskiin. Kerkesin viemää astiat ja samaan aikaan tunsi ensimmäisen kerran että mua huimaa. Muistan ajatelleeni, että menen itsumaan tohon penkille. Mutta en kerinnyt. Pyörryin. Ja kaatusin siten, että oven karmit irtosivat paikoiltaan. Olin siis jotenkin oven karmien kautta kaatunut. Minua ei sattunut ja nopeasti taju palasi. Jatkoin töitä mitään miettimättä.

    Koulussa opettaja pisti mut terkalle ja se teki kaikkia mittauksia. HB oli 74. Lähetti mut sairaalaan siellä lisää verikokeita ja anemiaihan sieltä tuli. Kotona oli lisätutkimuksia ja kaiken syyksi selvisi vehnäallergia. Lääkärissä mulle laitettiin tippa ja sain verta kaks pussia ja rautaa yhden pussin. Lisäksi sain vielä rautakuurin ja ruokaohjeita.

    Pikkuhiljaa vointi lähti paranemaan ja jatkoin ratsastusta syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva löytää samanlaisia kokemuksia! Hui kamala tuo pyörtyminen, onneksi sait sentään tiskit pöydälle!
      Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Todella hyvä postaus ja sai oikeasti ajattelemaan! Toivottavasti paranet pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tein juurikin tuon postauksen siksi, että muille ei käy samoin joten hyvä jos pisti miettimään!

      Poista
  5. Todella hyvä postaus ja sai oikeasti ajattelemaan! Toivottavasti paranet pian!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen postaus. Tämän jaksoi lukea hyvin loppuun! Kärsin itse astmasta, joka rajoittaa hieman hevosharrastustani. Paranemisia sulle!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Hyvä että ei ollut pitkävetinen postaus :)

      Poista
  7. Olethan käynyt kunnollisissa tutkimuksissa etkä vain vanhempien kanssa päätellyt, että kyse on anemiasta? Pakko kysyä, kun tekstissä ei mainittu ollenkaan lääkäriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verikokeet ja sen sellaiset käydään nyt muutaman päivän sisällä eli pelkkään perhetulkintaan ei tätä jätetä. Kaikki viittaa anemiaan mutta olet oikeassa, aina se ei ole sitä joten tosiaan käydään lääkärissä niinkuin jo mainitsinkin. :)

      Poista
  8. Tosi mielen kiintoinen ja ajan kohtainen aihe.
    Toivottavasti sulla helpottais tää. (:

    VastaaPoista
  9. Mullakin joskus pienempänä oli lievää anemiaa,huimasi paljon ja olin väsynyt ja ihon väri kesälläkin kalpea. Rupesin syömään rautatabletteja,jotka on nyt kyllä ollu jo muutaman vuoden kaapin perällä, kun rupesin vain sitten syömään monipuolisemmin. Nykyään mulla on purkillinen monivitamiineja,joita alotan varmaan sitten ypäjällä taas syömään, kun sairastelut jää kätevästi vähemmälle ku ottaa sellasen kerran päivässä!

    VastaaPoista