Heips!
Haluaisin kertoa vähän vakavammasta aiheesta, sillä haluaisin kovasti avautua tästä. Eilen illalla tuli tosiaan äidin kanssa keskusteltua ja selvisi vaikka mitä kun puhuttiin asiat läpi.Haluaisin vähän vinkata asiasta, sillä kuulemma jopa kolmasosa ihmisistä kärsii jonkinlaisesta anemiasta. Kopioin tekstin wikipediasta-
Anemia,
vähäverisyys eli
verenvähyys toisin sanoen raudan puute (raudanpuuteanemia).
Kaikki lähti siitä kun
talvi-alkukeväänä vähensin lihansyöntiä reippaasti. Minulla ei itseasiassa ole syytä siihen. Lihaa en ikinä ole liikaa syönnyt mutta ehkä vähän omatunto kolkutti vaikka en lihatuotantoa vastaan olekkaan. Söin lihaa koulussa vähän (aina ei ollut edes lihaa tarjolla vaan esim puuroa) ja viikonloppuisin kotona en ollenkaan. Silloin olin tosi motivoitunut ja ratsastin itse aika kovia treenejä Voiman ja omasta puolesta. Saatettiin juosta maastoesteitä pellolla ja Voima oli vielä kova juoksemaan taikka muuten vaan kovia hankitreenejä. Se oli hyvää treeniä molemmille ja molemmat jaksettiin tosi paljon ja rakastettiin kovaa työtä.
Keväästä en paljoa muista. Treeni vähän hiipui mutta syy oli muusta. Tuli kurakelit ja maa oli todella mutaista lukuunottamatta vetistä kenttää, yök! Silloin sain kuulla saarnauksia erityisesti isältä "lihan korvikkeista"(isäni on perehtynyt jonkin verran ihmisten tarpeisiin mm suola, rasva,
rauta jne). Korvikkeista kuulin mm eräältä vegaani-ystävältä ja pidin aina näitä juttuja "pupunruokaa syövien ja fitness-hemmojen pölpötyksenä". En minä mitään korvikkeita tarvitse mutta en kyllä myöskään tiennyt ollenkaan mitä vitaamiineja jne rautaa tulee mistäkin ruuasta. Söin yksinkertaisesti sitä mitä teki mieli ja mitä oli mm koulussa tarjolla. Huomioikaa myös, että olen todella nirso. Jos kotona joku ruoka ei kelpaa, en syö. Tyydyn sitten vaaleeseen leipään suurinpiirtein.
Keväällä puutoksesta ei paljoa ollut oireita. Ehkä vähän väsytti tavallista enemmän mutta koulukin oli erityisesti viime metreillä aika rankkaa ja vielä heppakin niin masentavassa ympäristössä pitäisi liikuttaa kun oli tosiaan vetistä ja ruskeaa.
 |
Ruskeaa joka puolella |
Alkukesällä kaikki ongelmat alkoivatkin. Asiaan en perehtynyt sen kummemmin mutta mitä nyt muistan niin koulun käytävillä saatoin suoraan kävellessä horjahtaa suoraa seinään. Näin kävi kaksi kertaa ainakin. Viimeinen horjuminen siellä tapahtui todistustenjako päivänä (ei sentään todistustenjaossa) kun kävelin suoraan ja horjahdin seinää vasten, onneksi jonkun reppu oli laitettu naulakkoon enkä horjahtanut suoraan seinään. Sain kuulla takaa, että horjahdin kuin olisin humalassa. Silloin erityisesti alkoi ahdistaa, että jotain on nyt vialla. Kouluaikoina myös toiseksi viimeisellä liikuntatunnilla piti juosta yksi matka. Minulla on aika kestävä kunto mutta tällöin aloitin juoksemaan rennosti ja 20m kohdalla suunnilleen alkoi hengästyttämään todella paljon. Sain keskellä matkaa elämäni ensimmäisen hengenahdistuksen ja pelkäsin astmaa. Onneksi hengenahdistuksia ei ole tuon jälkeen tullut mutta hengähdyksiä sitä useammin.
Koko kesä on ollut toisella tavalla aika tuskaa. On huimannut lähestulkoon koko aika. Alku kesälomasta tähän päivään asti on joko huimannut enemmän tai vähemmän. Ensiksi luulin sen olevan vaan joku esimerkiksi flunssan oire mutta kun flunssaa ei näkynytkään niin voikin jo alkaa miettiä seuraavaa. Jos olen nopeasti noussut sohvalta tai sängystä, silmäni sumenevat kokonaan hetkeksi ja pää heiluu tasapainoa etsien.
Joskus laitoin tänne miten muutama valmennus on mennyt omalta osalta huonosti. Ei varmaan tarvitse selittää syytä. On ollut hitaammat refleksit ja asiat menee korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kesäkuussa pääosin oli siis huimausta ja lievää "hajamielisyyttä".
Heinäkuu on ollut aika samanlaista kuin kesäkuu mutta muutamalla oireella lisää. Väsymys on ollut aika suurta. Nyt mopokortinkin saadessa pelkkä ajaminen tallille on saannut melkein päiväunille. Kaikki väsyttää ja voisin nukkua koko päivän. Olen aina ollut aamuvirkku mutta tänäänkin nukuin puol 11 aamuun (menin aikaisin nukkumaan) ja minut vähän niinkuin pakotettiin heräämään. Heinäkuussa on tullut myös vähän muistiongelmia. Asiat ei jää mieleen yhtä hyvin kuin ennen, johtuu varmasti osaksi väsymyksestä. Tällöin vasta rupesin avautumaan asiasta perheelle. Kaikki olivat tietoisia siitä, etten juurikaan syönnyt lihaa taikka korvannut sitä millään. Heinäkuussa söin vähemmän kuumuuden takia ja jotain jäätelöä tuli popsittua jos jotain. Korvissa alkoi myös suhista useammin. Homma alkoi vähän lähteä jo käsistä jolloin loppukuusta minut pistettiinkin nokkoslettu-kuurille. Nokkosessa on paljon rautaa. Söin nokkoslettuja pari päivää ennenkuin taas kaikki kiireet kohtasivat molemmilla, äidillä ja myös minulla. Kuuri jäi lyhyeen mutta ne muutamat päivät muutaman kuuripäivän jälkeen vähensivät huimausta ja olin selvästi pirteämpi. Mutta pari päivää ei todellakaan riitä vaan kuuri kestää noin 3kk-6kk.
Viimeinen pisara tapahtui eilen illalla,
elokuussa. Olin nukkunut vanhempieni sängyssä (minulla tapa koska kissa nukkuu siellä useimmiten ja välillä puhutaan vaan asioita läpi äidin kanssa (isä menee vasta yöllä nukkumaan ja sitä ei heppa asiat muutenkaan yleensä paljoa kiinnosta). Yhdessä vaiheessa sitten lähdin kävelemään omaan sänkyyn yöllä. Ei ole muistikuvia tästä (yleensä on) mutta ainoa mitä muistan on, että pitää laittaa lakanat kuntoon ennen kuin menen nukkumaan (valutan aina öisin lakanan pois paikaltaan). Minulla oli puhelin kädessä kun huoneeseeni tulin. Menin varmasti tavallisesti istumaan sängyn reunalle ja töks. Herään noin 5min-15min myöhemmin ihmetellen, etten muistanut mitään ja ylipäätänsä miksi makasin. Olin tosi oudossa asennossa. Selälteen ja kädet levällään. Menin istumaan ja silloin vasta pää selvisi kunnolla ja tuntui kun olisin nukahtanut istualteen. Puhelin oli lentänyt sängyn reunalle. Ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli "miksi en ole laittanut lakanaa oikein". Laittelin sitten sängyn kuntoon ja nukuin yön ja myöhään aamuun. En tajua mikä homma oli ja tänään keskustellessa äidin kanssa hän vain tokaisi "taisit pyörtyä". Niin todellakin taisin. En ole ikinä pyörtynyt ennen mutta homma alkaa lähteä käsistä. Hankimme nyt rautatabletit apteekista ja napostelen niitä pitkän aikaa.
Se miten homma on vaikuttanut yleisesti ratsastukseen on juurikin se, että valmennuksissa asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ei vaan jaksa yrittää niin kovaa. Yleisesti väsyttää ja en ole jaksanut vähään aikaan ratsastaa kunnon koulua, koska asioista saa välillä vääntää Voiman kanssa. Sama koskee myös ihmissuhteita, ei ole jaksanut selittää asioita tarkemmin ja on ollut vähän äkäisellä tuulella. Nukkuisin varmaan päivät pitkät jos ei hevosharrastusta olisi. Velvollisuudet on ja rakastan hevosten kanssa puuhailua joten sitä pystyy tekemään myös väsyneenä!
 |
Kesäkuun kisoissa väsytti kamalasti, mutta erityisesti silloin oli pakko yrittää pysyä terässä! |
Vähän kaikki tekemiset kärsii. Muut harrastukset esimerkiksi valokuvaus ja kuvanmuokkaus on ollut tauolla heinäkuussa. Tänään yritin muokata kuvia mutta sain aikaiseksi yhden muokattua, jippii.. Syy on onneksi kokonaan selvillä ja odottelen pian pirteempiä päiviä! Jos jollakin on samanlaisia oireita niin ne kannattaa ottaa esille ja ps. korvikkeet ei taidakkaan olla turhia, haha! Meikä lähtee mitäs muuta kuin nukkumaan.
-Sofi