tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kiitos kaikesta, Igor!

En tosiaan tiedä miten saisin kirjoitettua selvästi ja yksinkertaisesti tämän postauksen. Tiesin, että tämä tulee tapahtumaan mutta en kuitenkaan ole pystynyt sitä kirjaimellisesti uskomaan. Ehkä päästän vain sydämmeni kirjoittamaan tämän tekstin ilman, että mietin sen ihmeellisemmin.

Igor toisinsanoen meillä hoidossa oleva poni on kärsinyt melko pahasta kesäihottumasta. Igorin tarkkaa päivää meidän talliin muuttaessa en muista, mutta muistan hyvin kuinka innolla odotin näiden tuloa. Kun sitten Igor oli ensimmäistä kertaa tarhassa ja näin sen niin ihastuin siihen kirjaimmellisesti ensi silmäyksellä. Omistajille oli ok, että saisin hoitaa ja liikuttaa sitä mielin määrin. Siitä tuli minulle omanlainen vuokraponi.

Igor oli aina todella kiva poni mutta huomasin sen olevan arka asioille. Se ei luottanut niin paljoa uusiin ihmisiin, mukaan lukien minua kun sitä aluksi hoidin. Igor saattoi myös säikkyä tuttuja asioita pihassa ja harvoin tänä kesänäkään hain sitä tarhasta ilman, että se puhisi esimerkiksi autolle. Hoitaa ja taluttaa se kyllä antoi vieraidenkin, mikään täysarka se ei siis todellakaan ollut.

Talvella liikutin n.2-4krt viikossa Voiman lisäksi.  Juoksutin tai talutin sitä sen 15min-45min. Juoksuttelin usein kentällä tai pellolla ja erityisesti harjoittelin omia maastakäsittely taitoja Igorilla. Esimerkiksi peruutus, taluttaminen, huomion kerääminen jne jne muullakin tapaa kuin sillä riimunnarulla nykimällä tai ääntä käyttäen, eli liikkeellä. Igor oli tosi fiksu poni ja oppi asiat lähes yhdellä kerralla. Jopa sen verran fiksu, että kerran pellolla juoksuttaessa meni juoksutusliina Igorin jalkaan (eli minulla ei ollut mitään tuntumaa päähän jolloin Igor juoksi tallin pihaan) ja äiti lahjoi sen herkulla. Tämä toistui vielä kerran ja Igor juoksi samaa tietä äidin taskun luokse saadakseen taas muutaman leivän palan.

Kamalasti erikoisempia kokemuksia Igorin kanssa minulla ei ollut kun se hoitaminen ja maastakäsin liikuttaminen. Minun piti käydä siellä selässä myös, mutta se jotenkin vain aina jäi enkä koskaan sitten ehtinyt.

Eilen tiesin jo mitä tälle päivälle oli edessä. En pystynyt silloin tai edes vieläkään sitä uskomaan sillä joka kerta kun olen käynnyt tallilla, se on ollut siinä samassa tarhassa ja ei olekkaan yhtään tallipäivää ilman, etten olisi sitä nähnyt. Nyt vielä puhutaan siitä, että käyn tallilla 4-6krt välillä jopa 7krt viikossa joten harvaksi ei kyllä ole käynnyt tämä Igorin näkeminen. En pysty vaan yksinkertaisesti uskomaan, että se ei huomenna seiso siinä tarhassa enään. Tulee kyllä huomenna olemaan aikamoista tuskaa kävellä sen tyhjän tarhan ohi.. Huoh.

Igor oli sellainen vintiö, että se osasi olla todella kekseliäs ja itsepäinen mutta samalla arka ja ystävällinen. Sen kanssa välillä tosiaan sai vääntää asioita rautalangasta mutta siinä oli silti jotain mitä muissa ei ole. En tiedä mikä se on, sellainen toisenlainen sydän ja asenne vaikea selittää. Yritin väsätä muistovideota mutta en vaan saa siitä tunteellista. Siinä on nyt muistoja meidän kahden n. puolen vuoden varrelta. Videota en aijo laittaa julkiseksi youtubeen jo ihan siitä, että kunnioitan Igorin omistajia. Sen näkee vain täältä.



Eilen tallilla kävin suoraa tietä Igorin luokse jolle kerroin hevosten turvasatamasta minne se pääsee. En täällä toistele mitä sille sanoin (Instagramissa @power_fin löytää sen tekstin) mutta silloin Igoria ei kiinnostanut pätkääkään. Ehkä se tiesi jo, monihan väittää että hevonen aistii tulevaa. Viimeinen kosketus oli karsinassa. Igor heilui ja hinkutti päätään mutta yhtäkkiä se pysähtyi ja laittoi päänsä minun syliini. Se ei ikinä ole ennen tehnyt niin. Rapsutin sitten peukalolla sen vaaleaa ihoa turvassa ja poni selvästi sulki silmänsä. Siinä minuutin rapsutin kunnes isä sanoi tallin ovelta "mennäänkös kotiin" ja siinä se oli, hyvästeleminen. Hyvästely on aina todella vaikeaa enkä ole muistaakseni koskaan hyvästellyt  samalla tavalla. Osaan vieläkin kuvitella millainen tuntuma käteen tulee kun tuota karvapalloa rapsuttaa. Olen jollakin tapaa helpottunut, että Igor saa olla nyt vapaa mutta samalla on niin kova ikävä.

Ehkä me tavataan vielä, missä ikinä oletkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti