maanantai 31. heinäkuuta 2017

Sinä ja hevosesi-haaste

Vähään aikaan haasteita ei ole ollut, joten eiköhän taas olisi sen aika.

Hevosen nimi ja lempinimet, rotu ja ikä:

Vaaran Voima, 8-vuotias suomenpienhevos ruuna. Tämä hihojen tuhooja on saanut kutsumanimeksi esimerkiksi Voima, Poweri, Vomppe, Köntys, Retu, Vote, Hömppä, näitä riittää mutta yleisimmät ovat Voima ja Vomppe. 



Mikä sai sinut pitämään siitä?:

Kiperä kysymys. Voima ei ollut mitenkään "muista poikkeava" kuten esimerkiksi Jelly, mutta kun käytiin koeratsastamassa sitä niin ensimmäinen hevonen mikä sai meidän katseen ajaessa autolla siellä oli muistaakseni utelias Voima (ei oltu varmoja oliko se Voima vai joku muu suokki vielä silloin). Siellä pakkasessa se oli iloinen ja höristi korviaan ja tutkaili meitä. Se myös asteli nopeasti portille ja tykkäsi rapsutuksista. Lyhyesti siis vastaukseen, sen positiivisuus. 


Kerro ensikohtaamisesi hevosen kanssa:

 Se mitä tarkalleen muistan oli se, että Vomppe tuntui olevan ihan eri hevonen silloin kuin mitä nyt. Johtui siis siitä, että näin sen ensimmäisen kerran enkä tuntenut sitä ollenkaan verrattuna nykyään. Se tuntui niin erinlaiselta!

Jotenkin näin se meni.
Ajettiin autolla äidin kanssa erääseen talliin ja tutkailtiin hevosia. Voiman pihatto meni tien vierestä ja Voima seisoi aika kiinni aidassa muutaman shetlanninponin kanssa. Pysähdyttiin katsomaan Voimaa ja mietittiin oliko se se vai joku muu. Äiti erityisesti ihastui ensi silmäyksellä sen uteliaaseen katseeseen. Ajettiin sitten pihaan ja Voima tuli laumansa kanssa portille ja rapsuteltiin niitä sitten siinä. 
Koeratsastus oli vähän erikoisempi kun olin tottunut pikkuponin askeleisiin ja sitten pitäisi yhtäkkiä ratsastaa hevosta, joka menee aika reippaita askelia. Voin vain kuvitella miten edustavalta olen näyttänyt! Voima kulki suurin piirtein koko ratsastuksen ajan korvat hörössä eteenpäin.

 
Kolme parhainta/hauskinta/mieleenpainuvinta kivaa kokemustanne:

Niitä on paljon ja karsiminen kolmeen on haastavaa! Varmaan ne, kun meillä oli ensimmäiset koulukisat, Mäntsälässä. Kisat meni aika huonosti mutta pelkäsin vaan sitä, että Voima sekoaa samalla tavalla kuin Jelly tai Linda kisoissa. Jelly säikkyili kaikkea mahdollista ja ryntäili alta ja Linda oli vähän samantyyppinen estekisoissa (kielsi suurinpiirtein kaikki esteet ja pukkiteli isoja pukkeja). Jännitti siis kamalasti nousta selkään ja ratsastaa verkassa. Noh, Voima olikin sitten ihan jotain muuta. Se totteli vaikka ei kuunnelutkaan niin hyvin kun sitä kiinnosti kaikki muu. Se ei pelästynyt vaikka maneesissa kyttäilikin katsomoa.



Ilmeellä, mutta Voimasta näkee taas sen positiivisuuden!
 
 
Toinen ihana muisto on vaikea keksiä. Ensimmäinen kevät/kesä Voiman kanssa vietettiin suurimmaksi osaksi Emman ja Sipen kanssa, mutta yhtä tiettyä muistoa joka olisi jäännyt niin hyvin päähän on vaikea keksiä. Se kesä oli todella ihana kun saatiin treenikaveri/tsemppari ja tehtiin niin paljon kaikkea yhdessä ajatellen suokkeja. Tosi vaikea repiä yksi hyvä sieltä, mutta voisin kuitenkin ehkä sanoa sen irtojuoksutuksen laitumella keväällä 2016.


Hyi että miten rumalta näyttää kun talvi on kaatanut lumen kanssa laitumen aidat ja on niin mutaista!



Tämä oli ensimmäinen kerta kun Voima ja Sipe pääsi kunnolla tutustumaan toisiinsa. Kerran talvella ne olivat samassa vähän aikaa mutta tolloin keväällä ne remusivat ja juoksivat itsensä ihan hikeen. Voimalle tuli sitten myös riippuvuus Sipeen ja sekosi aina sen nähdessään. Sen takia ei olla pidetty niitä arkisin samoissa tarhoissa vaan ainoastaan jos ollaan "vahtimassa" tai juoksuttamassa niitä yhdessä.
 
 
Kolmas revitään tältä vuodelta. Se on varmasti lähiaikoina vedetty laukkamaasto Essin, Veeran ja Viivin kanssa. Otettiin oikeasti mittaa, vaikka Voima vähän aristeli sorapohjaa eikä juossut niin lujaa kuin pystyisi. Eipä se ollenkaan menoa haitannut, sillä ihan tarpeeksi kovaa se juoksi ja melkein saatiin kestävyyden puolesta Dasti kiinni joka otti varaslähdön. Voima tykkäsi siitä ja niin me kaikki muutkin jotka siellä oltiin. Kaikki palattiin hikisenä kotiin ja eikös vain pesulle. Koneella ei ole kuvia tai videoita tästä, mutta instagramissa @power_fin löytyy.
 
 
Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa:
 
 
Hmm. Näitähän kyllä löytyy tietenkin myös. Ehkä ärsyttävin hetki oli ensimmäinen kevät treenien puolesta, kun itse en osannut ratsastaa Voimalle sopivalla tyylillä, vaan sen etsiminen kesti aika kauan. Myös Voima oli aika raaka ja tykkäsi pistää vastaan esim pohkeelle. Silloin palattiin aika usein itkukurkussa talliin kun ei kehitytty yhtään ja kaiken lisäksi hevonen keuli käytävällä Sipen perässä eikä torumiset menny kuuleviin korviin. Muistan vieläkin sen erään hetken kun itkin jakkaralla ja takanani oli Voima joka vain huusi ja keuli ihan hulluna käytävällä. Päässäni pyöri vain myynti-ilmoitus miten sen kirjottaisin. Onneksi 2016 alkukesällä eräänä kaiken muuttavana iltana itkin selässä ja äiti vain rohkaisi testaamaan. Äiti jäkitti vaan, että pitää nyt vaan tehdä samaa asiaa joka ei mene läpi. Meillä se oli taipuminen ja pohkeen läpi meno. Äiti teki jonkun tötsä-tehtävän ympyrälle ja käski vaan testaamaan. Nyt minulla oli taas asennevika enkä halunnut, koska "eihän se nyt kuitenkaan mene". Äiti lähti hakemaan jotain ja sitten vaan lähdin salaa treenaamaan ja kappas. Minun piti mennä ilman jalustimia istunnan parantamiseksi ja samalla taivuttaa heppaa sisälle eli pohje joutui myös väkisin töihin. Heppa alkoikin vähän treenamisen jälkeen toimimaan ja itseasiassa meni myös peräänantoon nopeasti ja pysyi todella hyvin siellä. Sen jälkeen treenasin noin kaksi viikkoa putkeen istuntaa ja asia oli korjattu. Niin pienestä mutta silti niin suuresta virheestä voi käydä hupaisasti. Tuon jälkeen meillä ei olekkaan mitään kummempia ongelmia ollutkaan.
Eiköhän kehitystä löydy, haha!


Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?:
 
Veikkaisin sitä, että Voima lähtisi hoksattuaan tilanteen livohkaan. Voima tykkää keskustella muiden hevosten kanssa joten epäilisin vahvasti sen juoksevan ihan sekopäänä ympäri pihaa ja menevän vaikka aidan läpi päästäkseen haistelemaan muita, erityisesti Sipeä. Varmasti yllyttää myös toisia hevosia ja meidän muut sekopäät, erityisesti Jessi tulisi varmasti läpi aidoista ja aiheuttaisi kunnon mellakkaa. Kerran ihme kyllä kävi niin, että Voima ryntäsi käsistäni ja juoksi karsinaansa. Olen varma, että se ei tekisi sitä kyllä aitauksesta karkaessaan.
 
 
Viisi suosikkikuvaa teistä:
 
Vain viisi!? Apuaa...
Tykkään tästä sen takia, koska siinä näkyy sellainen toisenlainen tunnelma

Tääkin on ihana eikä tästäkään tilanteesta pitänyt tulla kuvaa alunperin

Sitten vähän vauhdikkaampi yhteiskuva, josta tykkään!
 
 
Tää tilanne oli todella ihana saada kuvalle! Meidän rata meni ihan pipariksi ja päätin läpiratsastaa Voiman kisapaikalla. Voima ei koskaan ole kuunnellut niin hyvin kuin tuolla vaan kaikki laukanvaihdot, pohje, istunta ja kaikki sen sellaiset meni läpi todella hyvin. Oli ilo palata traileriin eikä rata enään haitannut yhtään.
Tästäkin kuvasta tykkään jotenkin. Voima veti kivoja hyppyjä ja katsomosta oli kuulemma kuulunut kehuja Voimasta eri ihmisiltä.  Radalla puomit vaan lenteli ja huonon tien takia melkein pääsin maistamaan pohjaa mutta noi hypyt erityisesti okserilla oli niin kevyen tuntuista verkassa! Kuva on otettu radalta ja käytössä oli kevyemmät kuolaimet jolloin Voima ryntäili aina käsistä innoissaan.
 


torstai 27. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen maastoeste kurssi

Heips!


Ensimmäisen tunnin alkukäynnit, vähän jännitti!
Nyt on vedetty kunnialla läpi meidän ensimmäinen kenttäkurssi. Kurssi sisälsi 2h ratsastusta ja kurssia piti melko kokenut kenttäkilpailija. Kurssi pidettiin meillä joten tilaa oli riittävästi. Hauskinta oli, että tämä kurssinpitäjä, Miia, omistaa myös piensuokin joka muistuttaa Voimaa kuulemma monesta osaa. Voima siis sai vähän erityishuomiota sen takia. Itsellä on taas ollut todella kipeä selkä ja ennen selkään nousua harmittelin myötäystä, mutta jotenkin se ratsastus auttoi selkäkipuun jonkin verran ja en tuntenut yhtään kovaan vihlomista hyppyjen aikana.

Ensimmäinen tunti oli 25p ja mentiin näin aluksi kentällä kaiken maailman pelokkeita. Tunnin tarkoitus oli kasvattaa rohkeutta ja päättäväisyyttä. Olihan se vähän vaikeaa aluksi kun kaikki tiedettiin jo alkukäyneillä, että hepat tulee kieltämään ja niinhän siinä kävi, että kaikki kielsivät muutamia kertoja. Olin aluksi vähän epävarma Voimasta sillä ruuna kyttäili jo kaukaa joitakin ja kun lähelle päästiin (tutustumaan esteisiin) niin kamala puuskutus ja tuijotus.
Alku oli hyvä sillä mentiin ravissa mutkikasta puueste-sydeemiä jos niin voi sanoa. Piti laskea askelia ja Voimalta se sujui melko hyvin. Taso koveni ja pian löydettiin jo itsemme pahvilaatikko-peitto-vesimaton-trippeliesteen edestä. Voima kielsi kerran-kaks pahvilaatikko esteelle mutta sen jälkeen hyppäsi moitteetta. Muistaakseni muut vinotkin esteet sujuivat hyvin. Voima hyppäsi ihme kyllä vesimaton ihan ilman mitään, vaikka yhdessä vaiheessa ei päästy juoksuttaessa siitä yhtään yli vaan aiheutettiin hevoselle estekammo ja ihmiselle estekammo ja palovammat käteen.
Alkuhyppelyt
Tunnin loputtua oli kyllä sellainen tunne, että estekammoa ei näkynyt ollenkaan ja oltiin selvitty "kuolemanesteistä" elossa. Oltiin tosiaan Essin kanssa varmoja, että päästään maistamaan hiekkaa mutta ei, meistä kukaan ei sitä maistanut.

Pelottava este koitui pari kertaa kielloksi

Pian este ei ollut mitään!








Seuraava tunti eli eilen, 26p, päästiinkin isohkolle laitumelle pomppimaan maastoesteitä. En uskonutkaan kuinka paljon edellinen "teoriatunti" vaikutti tämän päivän menoon. Esteet oli jotenkin vähän pelottavampia (kaatunutta puuta, pahvilaatikko/puueste jne) mutta edellisen tunnin päättäväisyyskasvatuksen jälkeen ei homma tuntunut todellakaan niin vaikealta. Rata oli pitkä ja sisälsi laine,-pahvilaatikko,-hauta,-kaatuneen puu,-tukki,-heinäesteen.

Voima kyttäsi jo kaukaa pahvilaatikko- ja heinäestettä mutta tutustumisen jälkeen ruuna rentoutui taas. Kun päästiin hyppäämään kaikkia kerrallaan ennen kuin hypättäisiin ratana niin Voima ei kieltänyt missään. Päinvastoin, se halusi vaan hypätä lisää ja lisää. Kun mentiin rataa (joka on aika pitkä kuitenkin) niin Voima oli ihan fiiliksissä joka johti siihen, että ratsastajakin tykkäsi kamalasti! Voima ei kieltänyt ja otti pitkillä sivuilla vähän spurtteja. Sieltä tuli kommenttia "Se näyttää tykkäävän tästä lajista" "teistä tulee kyllä upea kenttäpari". Kun muut hepat alkoivat lopuksi näyttämään väsyneiltä niin Voima oli menossa taas. Päätettiin, että kaikki menee vielä kerran ja siinä, siinä Voiman innostus ja väsymys kohtasivat.


 Juostiin kerran ohi pahvilaatikko esteestä ja kun tultiin uudestaan niin Voima hyppäsi suunnilleen vaan ilman päältä ja se tallentui myös kameraan!
Eihänme edes hypätä tässä estettä, vaan ilmaa


Hupsista keikkaa!
Tämän jälkeen hypättiin myös haudan yli sellaisen vesitynnyrin (?) yli ja siinäkin tuli aika iso pomppu mutta se oli tiedossa Voiman asenteesta niin pääsin hyppyyn mukaan. Tulin sitten lopuksi pahvilaatikko esteen vielä kerran, että hypättiin kunnolla esteen päältä ja otettiin sitten hyvät loppuverkat.
Treeni porukka kasassa!

Pitää sanoa, että tämä on ihan parasta! Se pieni kenttäratsastus liekki on pienentynyt, mutta ei sammunut ja tämän kurssin jälkeen olo oli kuin bensaa heitetty siihen hiipuneeseen liekkiin. Onneksi on ollut kesänajan jo suunnitelmissa päästä yhteen paikkaan vielä hyppimään maastoesteitä niin ei jää ihan tähän!











torstai 20. heinäkuuta 2017

Meille syntyi erikoinen varsa!

Heips!


Kyllä, nyt kauan odotettu tapahtuma tapahtui, eli Jelly varsoi puhdasrotuisen welshponin. Varsominen tapahtui 12.7 vaikka arvio olikin vasta 17.7.

Kaikki tapahtui niin yhtäkkiä. Ei oltu todellakaan odotettu sitä ihan vielä vaikka odoteltiinkin jo innokkaasti. Jelly oli ihan oma itsensä. Äiti tuli iltatallista kotiin ja siinä pesin hampaita ja olin jo menossa nukkumaan. Äiti sitten tokaisee vain että "Jelly taitaa varsoa yöllä. Ei ollu vahatippoja vaan ihan kunnon maitoa tuli". Ei oo ollu nopeampaa tapaa sammuttaa väsymys kun tuo!

Mentiin vasta kahdelta tallille ja menin nopeasti Jellyn luokse. Siellähän se ponnisteli ja vain etukaviot olivat näkyvissä. Varsominen oli tosi nopea ja sen verran hyvältä näytti, ettei autettu vetämään vaan katsottiin hiljaa vierestä. Varsa näytti ihan rautiaalta märkänä pimeässä mutta vasta päivällä luonnonvalossa ja kuivuneena se oli selvä voikko, kuten isänsä. Varsa on tamma ja sai minulta lempinimen, Söpö.
Ihan ensimmäinen kuva Söpöstä

Söpö on jotenkin todella erikoinen äidinkin mielestä. Se potki emäänsä äkäisesti kun äiti yritti nuolla vastasyntynyttä varsaansa. Siltä löytyy siis selvä pippurinen luonne kuten emänsä ja sitä tarvitaan jos halutaan kilpailemaan. Söpö ei ole missään vaiheessa pelännyt ihmistä vaikkakin vähän ujostellut.


Nyt tarhassa Jelly on seonnut vähän ärsyttävälläkin tavalla varsastaan. Silloin aikoinaan kun Redi oli vielä meillä ja sai Jamppa varsansa ja olivat ensimmäistä kertaa tarhassa varsomisen jälkeen niin Jelly sekosi siitäkin. Se hyppäsi korkean portin yli ja yritti päästä Redin tarhaan omimaan varsaa. Nyt se ei voi sietää 10m päässä olevia hevosiakaan ilman kiljumista ja ilmaan potkimista. Tarhassa se stressaa varsan puolesta ja ravaa ympäri ämpäri upeaa, valpasta ravia mutta ongelma onkin, että juuri syntynyt varsa ei jaksa juosta tuntikausia ympäri. Söpöllä ei vielä ole sellaisia lihaksia vaikka nyt niitä onkin alkanut jo tulemaan. Mutta se juosee emässä kiinni, koska se ei uskalla olla erossa ulkona. Sama pätee taluttaessa.
Ekaa kertaa käymässä ulkona

Söpö on kuulemma myös todella fiksu. Se ei sekoa samalla tavalla kuin muut ja se tuli todistettua yksi päivä. Hain Jellyn ja Söpön tarhasta ja kuritin siinä sekoavaa Jellyä joka suunnilleen pomppi jalkojeni päällä. Kurittamisella tarkoitan nyt sitä, että toruin äänellä (Jelly on herkkä äänelle) jos naru kiristyi, eli narun piti olla löysä vaikka testasinkin kävellä hitaasti. Ongelma ei ole tässä mutta tallissa ensimmäistä kertaa Söpö eksyi Jellystä vaikka mentiin hitaasti. En tiedä mitä tapahtui mutta voitte kuvitella sekoavan Jellyn ja päälle vielä varsan itkun, että kuinka paljon Jelly sekoaa siitä. Pidätä nyt ahtaassa käytävässä hulluna vetävää ja kiljuvaa tammaa jonka varsa eksyi karjakeittiöön. Yhtäkkiä se rohkean varsan hirnunta kuulosti vastasyntyneeltä koiranpennulta joka törmäili vesiämpäreihin. Vein sitten Jellyn karsinaan varmistaakseni, että se ei käänny vaikka kovasti yrittikin. Pian varsa juoksi itse karsinaan ihme kyllä. Hirnui vielä kimeää hirnuntaa ja oli ihan hädissään. Söpö otti innolla vastaan rapsutukset minulta ja Jellyltä ja meni sitten maitobaariin.

Jellyn takajalassa vielä verta synnytyksestä. Varsa tuli äitiäni vastaan ja halusi rapsutuksia







torstai 13. heinäkuuta 2017

Kahden hevosen ratsastus keskellä yötä

Heips!


JA voi kyllä, otsikko on ihan oikeassa! Pääsin kotiin siinä yhden aikaa yöllä.

Eilen minun piti liikuttaa Voiman lisäksi myös Dasti ja vähän olen halunnut käydä sen selässä taas kun viimeksi kävin talvella. Oma aikataulu venyi niin, että pääsin vasta 21 aikoihin tallille. Oltiin sovittu Johannan kanssa, että hän tulisi liikuttamaan Voiman samalla aikaa kun itse liikutan Dastin.

Dasti on tosiaan aika raaka ja muutenkin arkana hevosena sille on tullut kammo hypätä. Se ei pelkää hyppäämistä, mutta hypyssä nostaa pään taivaisiin, koska pelkää, että ratsastaja jää suuhun kiinni. Siksi itse olen hypätessä aina hypännyt ilman tuntumaa Dastilla, että en jää vahingossakaan ja pahenna Dastin "kammoa". Dasti on myös oppinut testailemaan, joten testasihan se myös minua.

Päätavoitteeni oli saada hevonen laukkaamaan vähän edes kootumpana, sillä se juoksee aina pääpystyssä täysiä ympäri kenttää. Myös vähän pyrin vihjaamaan, että selällä pitäisi myös työskennellä, eikä vaan pitää sitä päätä pystyssä aina.

Aluksi kävelin Dastilla ja kun otin ohjat niin tamma oli jo lähdössä raviin. Siinä sitten tein vähän käyntityöskentelyä eli ensin, että pohje meni läpi sekä ohja ja sitten vasta vähäsen taivuttelin. Ihan putkeen se ei mennyt mutta jotenkin sinne päin kuitenkin.
Ravi oli aika kilparavia taas kun sen nostin. Eli jossakin vaiheessa hidastelin ja yritin saada hevosen rauhoittumaan, kilpailuihin ei oltu nimittäin menossa! Sen kyllä sain onnistumaan pätkittäin ihan hyvin.
Laukka oli valehtelematta yksi työmaa. Hevonen sinkosi sinne tänne ihan kuumuten ja reipaskaan pidätys ei tuntunut menevän tällä yksilöllä läpi. Kaarteissa olin ihan varma, että nyt kaadutaan mutta Dasti kyllä osasi nekin mennä ihan täysillä! laukkasin ympyrää ja yritin saada Dastin toimimaan mutta vasta lopussa huomasin sitä muutosta. Rupesin sitten hyppäämään ravissa ja laukassa vaikka hevonen vähän lähtikin lapasesta. Suurin este oli 75cm ja 80cm kun yritettiin ei tolla laukalla vain pääse. Saatiin hyviä hyppyjä ja lopuksi Dasti hyppäsi jo pelkäämättä, että jäisin suuhun roikkumaan. Itsellä oli vaan vähän vaikeuksia yleisjalustimilla ja tolla hypyllä myödätä!
Ratsastettiin 23 aikaa joten kuvat sen mukaisia laadun puolesta.
Eka hyppy näytti tältä, eli Dasti varoi jäinkö kiinni vetämään.

Sitten se alkoi näyttämään tältä, eli hyppäämään innoissaan



75cm


´
Dasti meni kuitenkin kiitettävästi ja aloin sitten työskentelemään sitä, että saisin Dastin käynnistä laukkaamaan ja laukasta suoraan käyntiin. Siinä oli työtä, hevonen kuumui ja steppasi ja välillä ei olisi lähtenytkään ja kun raipalla napautin niin heppa hyppäsi ilmaan pukittaen. Yhteensä kolme pukkia tuli treenin aikana ja kaksi kertaa käväsin satulan edessä. Ei todellakaan otettu käyntiin vaan jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Viimeinen meni kuitenkin niin hyvin, että treenasin sitten vaan ravissa alasmenoa, että Dasti joskus saisi niitä selkälihaksiakin.
 
Johanna kuvasi ja ratsasti ilman mitään tavoitteita Voimalla. Voima sai itseasiassa kentällä katki ohjansa joten Johanna sitten ratsasti rikkinäisillä mutta ei kuulemma ollut niin hasteellista kun voisi olettaa. Ainoa oli vaan, että sai nostella välillä maasta toista osaa. Voima oli tosi kuuliainen ja tottelevainen ratsastaa.
 
 

 




Johannan kyyti tuli aika nopeasti kun saatiin hepat talliin, eli jäin sitten pesemään Voimaa ja harjaamaan Dastin ja Voiman. Dasti pääsi takaisin laitumelle ja Voima yöksi karsinaan.