tiistai 4. huhtikuuta 2017

Aina lemmikinomistaminen ei mene niinkuin tarinoissa..

Heips!

Taas hyvä esimerkki siihen, että sitä mitä netissä lukee ei aina tunnu olevan asiantuntijan juttua, vaikka siltä tuntuisikin. Se johti meillä tuhoon.

Tällä kertaa avaudun vähän surullisempaan asiaan joka ei onneksi  liity hevosiin tällä kertaa. Lemmikit-sivulla löytyy Hileestä esittely ja ei, sille ei ole käynnyt mitään, mutta kyse on siis gerbiileistä.


Tosiaan Hile on noin 2-vuotias ja suurimmanosan elämästään elänyt yksin. Gerbiili on samalla tavalla laumaeläin kuin hevonenkin ja kyllä huomaa kun gerbiili on masentuneempi yksin. Hile on epäonnekkaan onnekas jos näin voi sanoa. Kun ostimme sen uutenavuotena 2015 ja vähän aikaa kului (noin kuukausi) niin sen sisko kuoli sydänkohtaukseen nähtyään kissan. Meillä ei ole ikinä kuollut gerbiileitä sydänkohtaukseen, kun vielä kissa oli metrin päässä terraariosta. Hile oli vielä ujo tapaus ja aika riippuvainen kaveristaan.
Heli. Gerbsut asuivat viikon pinnahäkissä kunnes hankittiin akvaario joka on vieläkin Hileellä käytössä

Sanotaan nyt että meni puolivuotta-vuosi kun kaverini lahjoitti gerbiilinsä pois. Yhdistin toisen niistä Hileen kanssa ja noin päälle 10-vuoden gerbiili kokemuksella ajattelin, että muutama poikue voisi olla ihana. Hileellä on upea luonne, se ei pure sormia (ei ole ikinä näykkäisytkään) ja on kaikille ystävällinen. Uros nimeltä Pulla oli taas vähän ärsyttävän luonteinen mutta ei kuitenkaan sellainen ettei isäksi kelpaisi. Hile ja Pulla tuli ihan heti toimeen. Joskin vähän ihan pientä riitaa mutta nettitiedon mukaan se on ihan tavallista. Se ei ollut ongelma mutta tultiikin sitten tähän, että gerbiilillä pitäisi olla kiima siinä parin päivän sisällä yhdistämisen jälkeen. Kyllä sillä tulikin pientä, mutta ei riittävää. Se juoksi alta pois ja pakoili urosta. Selväksi tuli että sillä oli hormooniongelmia. Pulla luovutti ja 3kk elivät samassa, ihan kuin kaksi naarasta tai kaksi urosta. Ei pentuja.

Hile vasemmalla, Pulla oikealla
Hileellä oli tapana hyppiä ja roikkua etukäpälistään siinä jyrsien kattoa. Se oli itse oppinut sen ja Pulla nähtyään tämän opetteli sen myös. Aluksi sillä sillä oli paljon ongelmia jo ihan koonsa puolesta mutta pian sekin oppi. Eräänä päivänä tätä pulleroa ei löytynyt enään mistään. Häkistä saatika huoneesta. Ei jälkiä, ei papanoita, rapinaa ja kissakaan ei syö gerbiileitä ja kansi oli kiinni joten se ei olisi edes saannut sitä sieltä. Pulla on varmasti jotenkin ihmeen kautta päässyt kannen ja seinämän välistä ja kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hile menetti taas ystävän, ilman että sille kävi mitenkään.





Hile on ollut nyt aika kauan ilman toveria. Se rakasti juoksupyörää ihan kamalasti Pulla-aikoina ja vielä jonkun aikaa uroksen kadottua. Jossain vaiheessa se ei enään juoksennellut ja loppu peleissä se vain nukkui, joka ei ole ihan hyvä juttu gerbiileille jotka ovat luonnostaan touhukkaita ja energisiä. Etsiskelin aika kauan hyviä osumia tori.fi sivuilta. Aloin jo vähän elämään epätoivossa Hileen suhteen mutta pian löytyi uros joka oli jo 3-vuotias (gerbiilit elävät noin 4-vuotiaaksi) . Haettiin se ja itseasiassa tämä tapahtui viime viikolla. Heti kun sain sen kuljetusboxin syliini oli pakko avata kansi ja katsoa vähän sitä. Älyttömän pirteä gerbiili joka yritti päästä boxista ulos. Päivittelin snapchattiin aika innokkaasti tästä Hileen elämänpelastajasta. Sanoin äidille autossa että "ajattele että pelastettiin kaksi yksinäistä gerbiiliä ja yhdistetään ne ja maailmassa yksi huoli vähemmän" äiti nyökytteli hymyillen. Käytiin Lidlissä ajomatkalla ja tarjosin tälle urokselle, Yodalle banaania jota se söi ihan innoissaan. Se rakasti sitä.

Kun sain sen kotiin annoin sen ensin vähän rauhoittua uusista hajuista. Myöhemmin laitoin sen Hileen häkkiin laittamalla seinämän väliin josta ne voivat vain haistella ja tutustua toisiinsa. Molemmat oli ihan älyttömän innoissaan ja menin jo kavereille sanomaan näin "Olen aina kehunut Hileen luonnetta parhaaksi, mutta Yoda voittaa  senkin". Voitte miettiä kuinka ihana tapaus on kyseessä. Urokset ja naaraat ovat melko nopeasti toimeentulevia ja otin sitten jossain välilevyn pois. Gerbsut haisteli ja oli ihan älyttömän ystävällisiä. Hileä vähän jännitti ja juoksi vähän karkuun välillä mutta Yodaa ei edes aluksi kamalasti Hile kiinostanut vaan paikka mihin se joutui. Ne olivat noin pari tuntia samassa terraariossa ja tulivat hyvin toimeen. Jossain vaiheessa tuli riitaa. Ihan erinlaista kuin Pullalla ja Hileellä silloin. Syytin Yodaa asiasta ja kävin väliseinällä erottamassa ne. Jos Hile juoksi karkuun, Yoda jahtasi sen kiinni ja jatkoivat tappelemistaan niin kauan kunnes syke ei jaksanut ja molemmat riita-asennossa lepäävät. Rupesin selaamaan nettisivuja aiheesta ja tälläinen oli monen nettisivun mielestä ok. Kuulemma selvittivät vain arvojärjestystä ja kun veri alkaa lentämään niin pitää vasta erottaa, kuulemma. Laitoin yöksi Yodan toiseen terraarioon. Seuraavana päivänä laittelin taas ensin verkon ja sitten vasta samaan. Hileellä oli vähän kiimaa joten Yoda innostui vähän ärsyttämään Hileä jahtaamalla jne. Hile juoksi karkuun mutta ne myös haistelivat ja ikäänkuin keskustelivat ystävällisesti ja hoitivat toisiaan, esimerkiksi puhdistamalla toisen karvan. Jossakin vaiheessa taas tuli riitaa ja nettisivujen mukaan tämä oli myös ihan tavallista. Jos veri lentää niin sitten vasta pois, jälleen. En kamalasti mennyt väliin mutta jossakin vaiheessa menin taas. Kun ne lopettivat niin huomasin Hileen kyljessä verta. Otin Yodan ja ajattelin että voiko uros oikeasti olla näin vihainen naaraalle. Pian huomasin, että käteni oli ihan verisissä tassunjäljissä. Veri ei tullutkaan Hileeltä vaan Yodalta. Laitoin välittömästi Yodan muualle ja paljon vessapaperia että veri tarttuisi siihen. Tein niin typerän virheen kun en hoitanut haavoja/saatika tiennyt varmasti mistä se tuli.

Seuraavana päivänä Yoda oli virkeä ja energinen. Hilekkin oli taas alkanut käyttämään juoksupyörää kun oli kaverin saannut. Annoin niiden vähän haistella taas välilevyn välistä, mutta en aikonut nyt muutamaan päivään laittaa samaan ja suunnitelmissa oli totuttaa ne nyt erityisen hiljaa, kuin kaksi vihaista urosta. Vein ne suihkutilaan ja laittoin mystoryyn kun ne vuorotellen temmelsi eriaikaan siellä isossa vapaudessa. Yoda oli vähän jäykkä selästä. Luultavasti sitä ei oltu aikoihin juoksutettu isossa tilassa, tai sitten se oli alkua seuraavalle helv**ille.

Seuraavana päivänä ajattelin taas laittaa sen tutustumaan Hileen, välilevyn kanssa jälleen. En löytänyt Yodaa mistään. Sitten se löytyi tosi väsyneenä korkealta mökissä. Otin sen väkisin sieltä vaikka se ei suostunutkaan, koska minun oli ihan välttämättä (tietenkin) tietää mitä sillä oli. Sen leuka oli ihan märkä. Haisevaa nestettä ja kiikkui samalla tavalla kuin hamsterini viimeisenä päivänään sekä kaulassa älyttömästi "pisamia".  Luulin, että sen päivä päättyisi siihen mutta illemmalla se virkistyi vähän. Oli tosiaan sunnuntai joten eläinlääkäri ei ollut auki joten kysyttiin puhelimella äidin kaverille, joka on siis eläinlääkäri. Mitään tarkkaa syytä ei voi todellakaan sanoa kun se on juuri muuttanut. Eniten me kaikki epäiltiin stressiä noin vanhalle. Oli naaras, uusi koti, uudet ihmiset, uusi ruoka, uusi ympäristö, uudet hajut jne. Tärkeintä oli pitää elossa maanantaille jolloin mentiinkin eläinlääkäriin heti aamusta kun se vain kökötti nurkassa ihan sairaana. Sille annettiin antibiootit ja eläinlääkäri totesi, että puremasta se oli saannut bakteereja ja ne pisamat oli tulehtuneita puremanjälkiä. Oli fifty fifty  selviäisikö se ja se muutti suihkutilaan, lämpimään ja sille laitettiin kuumavesipullo jossa se lämmitti itseään. Se oli kuin tappava flunssa. Tavoitteemme oli pitää se seuraavaan päivään (täksi päiväksi) hengissä jolloin se saisi taas uuden antibiootti pistoksen ja sitten selviäisi. Eli tämä päivä kertoi kaiken. Vaihdoin veljeni kanssa pulloa säännöllisesti lämpimämpään ja juotin sitä. Laitoin sen kerran villapaitani sisään lämpimään että saa lämpöä kaikkialle.

Siinä 7-aikaan illalla hoidin samat asiat. Silpposin vessapaperia lämmikkeeksi ja vaihdoin vedet. Annoin kaikista viimeiseksi sille banaania, jota se söi taas niin innokkaasti kuin vain pystyi. Siinä 10-aikaan illalla kysyin äidiltä että "Kumpi herää öisin hoitamaan sitä?" Vastaus oli " Ei sitä enään tarvitse hoitaa.." Tiesin jo tarkoituksen, mutta yritin vain vältellä ja yrittää kertoa itselleni että se parantui. Äiti kyllä jatkoi ja kyllä, Yoda menehtyi.

Jotenkin tuntui jälleen taas niin tyhjältä. Se menehtyi, koska ne riitelivät silmieni alla. Totta kai olisin mennyt aina väliin ja usein meninkin, mutta netin mukaan se kuuluu asiaan. Nyt näin jälkikäteen miettien, Hileellä on hormooniongelmia ja ujoutta, joten se varmasti pelkäsi Yodaa, vaikka tavallisesti ei pitäisi. Yoda ei ikinä purrut tai kirjaimmellisesti tapellut Hileen kanssa. Se vain jahtasi ja "tappeli" vahingoittamatta. Yoda oli todella ihanan luonteinen ja sen olisi pitänyt vain yö kestää, että se olisi selvinnyt, mutta jos nyt mietitään niin se 8h-10h on varmasti pitkä taisteluaika niin pienelle eläimelle. Lisäksi Yoda varmasti taisteli loppuun. On vain vaikea ymmärtää, että itselle omaan nilkkaan käy näin miten kävi.
Hilettä ei voi jättää yksin ja itse haluaisin kasvattaa muutaman poikueen. Hileellä on myös "harvinaisempi" väritys, joten olisi upeaa saada samantyyppisiä poikasia. Mutta Hile teki selväksi asian. Nyt olisi pikkuhiljaa tavoite etsiä uusi naaras ja uusi uros. Niiden poikasista pääsisi muutama asumaan Hileen luokse. Hile tykkää kaikista gerbiileistä, mutta ei halua lisääntyä.

Teen tämän postauksen siksi, että kaikkea mitä netistä lukeekaan ei kannata uskoa. Vaikka tuntuukin että itse "epäonnistuin", yritin kuitenkin pelastaa sen. Jopa facebookin gerbiiliryhmissä on kasvattajia, jotka ehdottavat jo kuvan perusteella lopetusta. Se on minusta suuri virhe, sillä kuvasta et näe läheskään totuutta. Tämä selvennykseksi vielä kerran. Jos haluat vastauksen, kysy eläinlääkäriltä, tai sitten oikeasti sellaisilta sivuilta jossa on ihan varmasti faktaa ja kirjoittajalla erityisesti kokemusta. Kaikki facebookin gerbiiliryhmät kannattaa unohtaa.

Vaikka yksi  maailman ihanimmista gerbiileistä kuolikin, se opettaa taas paljon ja omisti varmasti tarkoituksen. Se tuotti minulta enemmän huomiota näihin jyrsiöihin, sekä kertoi selväksi Hileen mielipiteen.


Yodan viimeiset tunnit menossa

Yoda on aina sydämmissämme ja tulee siellä pysymään. On sanonta, että tärkeimmistä luovutaan aina ensin.

1 kommentti: