lauantai 20. tammikuuta 2018

Voima muutti hevosopistoon

Epävarmuus, pelko, toivo. Kolme sanaa jotka kuvasivat ajatustani ideasta. Tuo herkkä ruuna joka on aina asunut rauhallisissa talleissa joissa ei tapahdu koko aikaa niin paljoa. Mutta miten kävi? 



Voiman piti saada kuljetus Ypäjälle. Kuljetus olisi maksullinen mutta meillä ei ollut vedettävän auton renkaat sellaisessa talvikunnossa, että sillä voisi traileria vetää. Kuljetus piti olla nopeaa, yhdessä kohtaa uhka olikin niin suuri, että Voima lähtisi puhelun jälkeen seuraavana päivänä. Ongelmia tuli, paljon!
Ensimmäinen kyyti peruuntui ihan muista syistä kun kuljettajan tai meidän (Voima ei ollut ainoa kyytiläinen). Toinen kyyti oli liian kallis verrattuna ensimmäineen, melkein kaksi kertaa kalliimpi. Kaikki tavarat oli pakattu mutta nyt puuttui kyyti. Olin itse opistolla ja Voima suunilleen vain seisoi tarhassa kaikki päivät.
 Onneksi saatiin sitten kyyti loppujenlopuksi  jossa kyytiläinen oli vain Voima.
Kuljetus tapahtui maanantaina, eli olin ollut viikonlopun kotona ja pääsin "ilmaiseksi" mukana. Kuljettaja itse oli todella mukava eikä ollut ollenkaan ongelmia. Hän kuljetti Voiman varovaisesti ja auttoi tavaroiden viemisessä. Parasta mitä kuljetuksesta voi pyytää.
Meille tuli ennen tätä varmaa kuljetusta lisää ongelmia. Mihin talliin? Siellä missä Voima oli syksyllä, oli nyt täynnä ja kyselemällä lähitallit kuulosti kaikki täydeltä myös. Ainoa paikka oli opistontalli. Eikä siinä mitään mutta Voimalle se ei kuulostanut sopivalta paikalta sen luonteen takia. Kokopäivä tarhaus muuttuisi muutamiksi tunneiksi, heiniä vaan karsinassa, hiekkatarha ilman virikkeitä. Se oli nyt vain ainoa vaihtoehto.

Voima käveli kiltisti isoon talliin ja siitä taluttaen omaan karsinaan. Se oli selvästi väsynyt pitkästä kuljetuksesta eikä ihmetellyt sen enempää. Seuraavana päivänä sainkin sitten kuulla miten se oli karannut opiskelijoilta ja karsina oli ihan sotkettu heinään . Voima söi selvästi huonommin kun tavallisesti, sillä se jätti heiniään yli puolet. Olin jo valmis kirjoittamaan postauksen miten se ei ikinä sopeudu isoihin talleihin kun se on niin herkkis kaikelle uudelle.
Samanlainen meno jatkui seuraavan päivän mutta Voimalle lainattiin ketju ettei se pääse livahtamaan. Ratsastelin Voimalla vaan koulua ja toinen päivä olikin vain pukittelua mitä se ei ole ennen tehnyt. Pukkeja toistuvasti isompia ja pienempiä. Laukanvaihdoissa erityisesti isoja pukkeja. Yksi syy oli varmasti maastoesteet jotka oli jätetty maneesiin.

Kolmas päivä kun kaikki muuttui.  Karsina oli siisti ja hevonen oma itsensä. Se oli syönnyt kaikki heinänsä ja söi jämijä. Se tervehti pirteästi ja käyttäytyi fiksusti. Sinikka, opiskelija hyppäsi sillä pieniä esteitä sinä päivänä. Voima olin ihan menossa pitkän hyppytauon jälkeen mutta oli vähän jäykkä.

Eilen kävin taluttelemassa Voimaa Riian ja hänen hevosensa, Säveleen kanssa. Aluksi menin turvallisuuden takia naru turvalla, sillä en tiennyt tarkalleen miten se suhtautuisi talutukseen. Ryntäisikö se vai menisikö se kiltisti. Voima käyttäytyi todella, todella hyvin. Se käveli nätisti vierellä uudellakin reitillä ja pysähtyi kun pyysin. Tuntui jopa hieman hölmöltä sen jälkeen mutta varmasti enemmän hölmöltä tuntuisi jos olisin mennyt pitkällä narulla ja herra olisikin päättänyt lähteä lipettiin.
Voima on ollut toisin sanoen nyt tosi hyvä. Vaikka välillä keksiikin omia hirviöitä ratsastaessa yksin maneesiin. Ollaan noin kuukausi opistolla ja etsitään lähitalleilta paikka jotta saisin Voimalle täyspäiväisen tarhauksen. Voima on luonteeltaan niin puuhakas ja semmoinen "aina menossa" joten se tarvitsee pidemmän päälle myös virikkeitä.









Sävel ja Voima, ihania yhdessä! 


Voima päätti esittää omaa veikeyttään jälleen






Iso talli on hyvää uutta kokemusta Voimalle mutta ei jatkuvaksi ajaksi. Kuukausi menee varmasti hyvin ja olenkin tyytyväinen että se osaa olla noinkin järkevä. Pesupaikalle se ei ihan uskalla vielä mennä mutta sinne ei ole aikomusta vielä mennäkkään ihan vaan siitä, ettei se keksi alkaa pelleilemään keulimalla mitä se meillä joskus aikoinaan teki.

Jos opistontalli olisi Voimalle sopiva, jäisin mielelläni vaikka kesään asti. Mutta Voiman luonnetta ajatellen se tarvitsee enemmän pienempää tallia.

-Sofi

perjantai 12. tammikuuta 2018

Joulu ja uusivuosi/MyDay

Heips!

Ihan kauheeta, että joulukalenteri jäi kesken vaikka melkein kaikki luukut olikin tehty valmiiksi. Oli vaan niin kiireistä esimerkiksi koulussa. Myös muu bloggaaminen jäi aika sivuun mutta nyt kun joulukiireet on ohi, voi taas vaan istua koneen ääreen useammin ja keskittyä blogiin.

Ennen jouluaattoa käytiin Aadan kanssa ottamassa jouluisia kuvia. Käytettiin paljon aikaa taustaan mutta sää ja Voiman ylienergisyys vaikeutti kuvausta liikaa. Voima halusi kuopia jatkuvasti, vaatteet ja hiukset märkinä, meikit levinneenä.. Hyh ihan kamalaa. Onneksi päättäväisyytemme ansiosta saatiinkin jotain aikaiseksi, vaikkein nyt ihan sitä mitä odotettiin.
Voima repi joulukuusen koristeet yksi kerrallaan puusta.
Meidän ympäristö

Meidän joulu oli aika arkea vaan. Minulla oli talliviikko koulussa ja kotiin päästyä pääsin sitten suoraan joulusiivouksiin, lahjaostoksiin ja auttamaan äitiä tallilla kun hänellä oli niin paljon jouluruoka hässäkkää. Voima sai vaan rentoa liikuntaa jos ei muutamaa peltotreeniä lasketa. Juuri kun innostuin siitä niin lumi suli nopeasti sateen mukana. Mentiin usein ilman satulaa. Jouluaatosta tein mydaynkin-





Uusivuosi, uusi yhteinen vuosi minulle ja Voimalle. Voima tuli joulukuun viimeisenä päivänä meille 2015 eli nyt tuli 2-vuotta täyteen. Kovasti yritin vuosivideota väsätä mutta moviemaker jaksaa tapella vastaan, ehkä se joskus luovuttaa ainakin toivottavasti. Voimalle raketit olivat stressaava juttu sillä vuoden ensimmäisenä päivänä se halusi aikasin sisälle ja käveli tosi kiireisesti kuin pelkäisi jotain. Hoitaessa se oli myös levoton mutta kentälle taluttaessa jälleen oma itsensä.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.8

                                                 Blogin "kulissien takana"


Yleensä sovitaan Emman kanssa, että mennään yhtä aikaa ratsastamaan (tai Emma tulee vain tallille seuraksi/hoitamaan Sipeä). Ollaan usein aina ennen tallille menoa sovittu, että kuvataanko ja kenen kamera otetaan tällä kertaa. Siinä sovitaan samalla, että otetaanko ratsastuskuvia, yhteiskuvia vai molempia ja millä tyylillä sekä mitkä putket otetaan mukaan. Suunnitellaan yhdessä ja tallilla aletaan toteuttamaan suunnitelmaa. Jos Emma ei pääse tallille niin yleensää kysyn jonkun toisen. Yleensä se toinen on Aada, joka ei juurikaan enään ratsasta mutta tykkää hoitaa hevosia.

Jos otamme Emman kanssa yhtäreitä mutta aijotaan myös ratsastaa, otetaan me yleensä ensin ne yhteiskuvat. Hevoset eivät näytä hikisiltä ja ratsastajilla on vielä intoa ja mikä tärkeintä, ei ole niin suuri vaara pimeydestä esim. syksyllä.
Moni ottaa molemmat hevoset yhtä aikaa kuvauspaikalle mikä on nopeampaa kuin viedä kuvattu hevonen pois ja tuoda toinen tilalle mutta meillä se ei toimi. Voima ei pysty vain seisomaan ja odottamaan vaan se änkee aina hamuamaan kameraa tai keksii jotain muuta mikä vie kuvaajan (tässä tapauksessa minun) huomion. Tääkin ollaan kantapään kautta opittu ja nykyään aina suosiolla käydään vaan vaihtamassa hevoset.

Kuvia otetaan yleensä paljon. Meidän ennätys oli kai joskus joku 3000 kuvaa päivän aikana. Sieltä säästöön pääsee kultakimpaleet, hauskat kuvat, sekä sellaiset "ihan okei"-kuvat. Some näyttää aina parhaat puolet mutta todellisuudessa koneelta löytyy myös semmoisia mitä en ole julkaissut mutta ne saavat silti hymyilemään tavalla tai toisella. Laittelen tähän muutaman.



Kun lähdetään tallilta ja pääsen kotiin alkaa turhien kuvien poisto, koneelle latailu ja välillä muokkaus. En juurikaan ole blogin kuvia muokannut mutta jos käyn "harrastamassa" kuvaamista (toisinsanoen kuvauskeikat) niin ne muokkaan. Yleensä alan heti väsäämään postausta ja julkaisen sen.


torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.7

                                                                    Kehityskuvia



Hyppy

Kevät 2016



Talvi 2017

Laukka


Helmikuu 2016
Kesä 2017


Ravi


Kevät 2016



Kesä 2017


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.6

                                            Hyvää itsenäisyyspäivää sekä nuori Suomi 100v!

Valitettavasti minulla ei ole oikeita lippukuvia joten päätin olla luova ja tuoda tunnelmaa, Suomen tyylillä! Itse tykkäsin kovasti tehdä näitä!








Joulukalenteri luukku.5

                                                      Maastakäsittelyvinkkejä




Maastakäsittely voi olla muutakin kuin taluttamista ja pysähtymistä. Harva loppujen lopuksi edes tietää kuinka laajasti on erinlaisia "liikkeitä", joita tarvitaan paljon arjessa sekä hyvään yhteistyöhön. Maastakäsittely on paras vaihtoehto ymmärtää tärkeitä liikkeitä hevosen kanssa. 
Tiesitkö, että Yhdysvalloissa erityisesti hevoskuiskaajilla on tärkeää, että hevonen peruttaa kuin ihminenkin? Samalla tavalla kuin pysähtyy tai kävelee vierellä. 
Kesällä tein videon jossa ns esittelin muutamia liikkeitä ja ajttelin soveltaa sen tähän. 


Maastakäsittely auttaa ymmärtämään yhteistä kieltä sekä on muutenkin hauskaa vaihtelua. Minulla itsellä on tapana aina juoksuttaa Voima ennen maastaksittelyä, koska se ei muuten jaksa keskittyä ollenkaan olennaiseen. 
Maastakäsittely parantaa myös luottamusta jos vain laittaa sellaisia tehtäviä. Olen monesti laittanut Voimalle esimerkiksi pressun selkään. Ennen Voima oli todella jännittynyt mutta nykyään paljon varmempi, vaikkakin vielä löytyy pientä epävarmuutta tilanteesta. 

Maastakäsittely on meillä auttanut paljon. Voima kuuntelee paljon paremmin esimerkiksi niin, ettei jatka kävelemistä jos minä pysähdyn. Myös narunpäässä vetäminen on todellakin muuttunut jos jokin. Se osaa kuunnella ja näin ollen se ei ole karannut minulta myöskään kun olen taluttanut sitä. Eli selvästi näkyy positiivisia merkkejä. 

Voiman ekoja päiviä meillä

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku.4

                                                Liikenisikö sinulla hetki aikaa keskustella shettiksistä?




Shetlanninponi, tunnettu jekkujen mestari. Tuo poni kokoonsa nähden on vahva ja erityisesti kekseliäs hyvässä kuin pahassa. Niiden ihana pörröinen karva ja nappisilmät vievät mennessään.

Meillä on kaksi shetlanninponia joita en ole kamalasti esitellyt täällä joten nyt on varmasti sen aika.

Osa 2. Belinda

Belinda on vähän vieraampi poni minulle kuin Linda. Belinda syntyi meillä ja vietin todella paljon aikaa Belindan kanssa sen varsa-ajan. Sen kanssa tuli temmeltyä ja laitumella Linda vain katsoi metsän juurelta kuin vahtiakseen kahta leikkivää lasta. Belinda juoksi perässäni ja minä juoksin karkuun. Se ei ikinä hypännyt päälle tai vastaavaa vaan yksinkertaisesti tykkäsi vaan laukata perässä ja pysähtyä viereeni kun minä pysähdyin.

Muistan vieläkin kun Belinda lähti traileriin, sen uuteen kotiin ja vetelin äitiä hihasta sanoen, että "ei myydä sitä jooko". Siitä lähtien olen vaan toivonut edes näkeväni sen taas. Tänä kesänä melkein mahdoton, kuin ihmeen kautta kävikin näin, että saatiin poni takaisin. Olen itse sitten juoksuttanut, harjoitellut agilitya ja käynnyt taluttaen tämän kanssa lenkeillä. Kaverit ovat sitten ratsastaneet ja ajaneet.

Belinda tykkää vauhdista kun sillä ajetaan mutta on silti hallinnassa ja todella toimiva ja kuuntelevainen. Ratsastaessa se on saattanut välillä keksiä omiaan mutta sekin johtuu enemmän kokemattomuudesta, sillä kun ei ole ratsastettu ymmärtääkseni yhtä paljoa kuin ajettu. Belinda on yleensä melko yhteistyöhaluinen mutta niinkuin jo mainitsinkin, se osaa keksiä omia juttujaan myös.
Belinda keksii omia juttuja. Päätti kuvassa ihan väkisin mennä naapurin pellolle. Ikinä en ole joutunut shettistä vetämään niin lujaa pois päin kuin tässä hetkessä. 

Muilla omistajilla Belindalla on kilpailtu raveja ja on kerran jopa voittanutkin. Näyttelyissä se on kuulemma pärjännyt tosi hyvin ja sitä aijon todellakin testata ensi kesänä, että miten me pärjätään. Belinda on taluttaessa todella hyvä ja pysähtyy aina ilman mitään pidätystä narun varresta.
Belindan hyviä puolia on myös sen varmuus. Se ei ole ikinä säikähtänyt meillä mitään, ei edes tuulessa lentävää tyhjää purupussia joka eräässä myrkyisessä illassa lensi ohi. Tätä jos jotain voi sanoa pomminvarmaksi.

 Niin tylsältä kuin kuulostaakin niin meillä ei kamalasti mieleenjääviä muistoja vielä jotka olisivat ylitse muiden. Yksi kyllä löytyy ja se oli kesällä kun käytiin uittamassa järvessä. Linda vähän aristeli mutta Belinda se vain saapasteli ja alkoi kuopimaan vettä ja sen jälkeen lähti innokkaasti uimaan.